Graduseminaari on aikoja sitten läpi kahlattu, suunnitelma tehty ja alustava sisällysluettelo laadittu. Siihen gradutaipaleeni sitten tyssäsikin. Joka päivä mietin että pitäisi, harvemmin kuitenkaan teen. Työt, muut jäljellä olevat kurssit ja ihan vaan yleinen laiskuus on saanut minut sysäämään graduni pöytälaatikon perimmäiseen nurkkaan jo yli puoleksi vuodeksi.
Pääaineeni on kirjallisuus ja graduni käsittelee - ainakin suunnitelman mukaan- naiseuden representaatioita tyyliblogeissa. Blogien lukeminen ei ole ongelma, mutta alati muuttuvien blogimaailman trendien ja sukupuolentutkimuksen keskustelujen seuraaminen tuntuu työläältä, pelkään että tutkielmani sisältö on vanhentunutta jo ennen kuin se on julkaistu! Gradusemmassa olo oli avuton, kaikki opittu tuntui hävinneen päästä. Pelkään etten vain jaksa perehtyä teorioihin ja gradustani tulee luokaatoman huono ja epäpätevä, epäilen saanko keskeneräisiä opintojani suoritettua ja tulenko ikinä työllistymään vaikka valmistuisinkin. Ehkä juuri pääaineeni epämääräisyyden vuoksi olen opintojeni hidastumisen uhallakin tehnyt sekalaisia kulttuuri-, palvelu - ja hoitoalan töitä kaiken aikaa.
Koska minulla on tapana kehitellä kauhuskenaarioita ja vahvoja ennakko-olettamuksia, kuvittelen graduntekoprosessin olevan kuiva, piinaava ja kaltaiselleni taivaanrannan maalarille kerrassaan mahdoton urakka. Noin yleisesti olen yliherkkä ja siksi varsin huono ottamaan vastaan palautetta. Positiivinen palaute saa minut hämmentymään ja kritiikki epävarmaksi. Minun on vaikea puolustaa näkemyksiäni ja argumentoida kiivaasti. Olen hiljaa ja annan tekstin puhua puolestaan. Kirjoituksenikaan ei paljasta kaikkea, paljon jää sanomatta – ehkä liikaakin. Toivottavasti sopivia lähteitä käyttämällä, tunnetta ja tietoa yhdistelemällä voin saada aikaan kokonaisuuden joka palvelee paitsi minua, myös lukijaa.
Gradupaniikin kasvassa pelkään unohtelevani asioita jopa enemmän kuin lopulta oikeasti unohdan. Yöpöydälläni on varsin kiitettävän kokoinen postit-lappukavalkadi odottamassa seuraavaa aamua. Olen ihan älytön lista- ja muistilappufanaatikko, ja kirjoitan ylös kaiken, tyyliin "Muista hengittää" (joka onkin kyllä itse asiassa hyvä muistaa monellakin tasolla, mutta ei mennä nyt siihen). Poden angstia ja ahdistusta ja saan neuroottisia tärinöitä kun vain mietin mitä kaikkea tärkeää olen mahtanutkaan tänäkin päivänä unohtaa.
Toivon että tämä kurssi toimii kannustimena, ulkoisena pakotteena ja inspiraationlähteenä gradun tekemiselle. Minusta on lohdullista ajatella gradututkielmaa vain yhtenä isona kirjoitustyönä, ei elämää suurempana asiana. En tavoittele tutkijan uraa joten työlläni on minulle (henkilökohtaisen voittajafiiliksen lisäksi) kaikkein eniten välinearvoa, olisi hauska siirtyä elämässä jo johonkin (?) seuraavaan vaiheeseen! On mukava kuulla kanssaopiskelijoiden ajatuksia gradun tekemisestä, tuntuu mielekkäältä että ryhmä koostuu eri alojen opiskelijoista jotka ovat hieman eri vaiheissa työnsä kanssa.
-Noora-
