Suunnitelmia gradun pään menoksi

Suunnitelmani on saada gradu valmiiksi tai vähintään pitkälle jouluun mennessä. Suurin haasteeni suunnitelman toteuttamisen suhteen näkyy kuitenkin jo tämän tehtävän palauttamisen ajankohdassa: En pysy aikatauluissa. Pärjään siedettävästi muiden asettamien aikataulujen kanssa, mutta omissa aikatauluissani en pysy koskaan. Toisinaan ongelma on myös tehtävän rajauksessa: suuren tehtävän tekeminen pitäisi aloittaa hyvissä ajoin suunniteltua deadlinea, mikä ei ole vahva puoleni. Tehtävät pitäisi siis pilkkoa pienen pieniin osiin, ja niiden tekeminen pitäisi aikatauluttaa realistisesti. 

Juhannusviikolla oleva graduretriitti on ensimmäinen tavoitteistani: graduretriittiin mennessä haluan, että valtaosan lähteistäni on hankittu ja vähintään osittain luettu. Tämän lisäksi aion suunnitella ajankäyttöäni, jakaa työn pienempiin osiin ja asettaa niille deadlinet. Keskeisin tavoitteeni on kuitenkin saada gradu vauhtiin ja homma pyörimään. 

Aikataulussa pysymiseen ohella jännitän myös, miten -saan gradun etenemään töiden ohella. Tiedän entuudestani, että olen hitusen laiska tekemään työpäivän jälkeen mitään älyllistä toimintaa vaativaa, mutta olen päättänyt haastaa itseni. Pohdimme asiaa aiemmin ryhmän kanssa ja tulin olen tullut siihen tulokseen, että gradun kirjoittaminen työpaikalla tai kirjastossa töiden jälkeen voisi olla toimiva ratkaisu. Mutta nyt aikatauluttamisen kimppuun ja KanbanFlow laulamaan! 

Hautaveistosten viemää

Oli hankala keksiä, mitä käsitettä voisin esitellä teille. Graduni ei lähtökohtaisesti ole kovin teoreettinen enkä täysin tiedä vielä millaisia käsitteitä tulen analyysiosuudessani käyttämään. Sellaisia voisivat ehkä olla ruumis, materia, veistos, kuolema. Tuntui kuitenkin mielekkäämmältä lähestyä asiaa historian kautta. Yksi paljon käyttämäni käsite on näköishautaveistos, joka on oma käännökseni englanninkieliselle ilmaisulle funerary effigy.

Näköishautaveistos luo varmaan jo sanana tiettyjä mielikuvia. Kyseessä on haudalla oleva veistos, joka jossakin määrin näyttää vainajalta. Ehkä olisi tarkempaa sanoa, että tutkimuksessani näköishautaveistos tarkoittaa hautaveistosta, joka esittää ihmisruumista, oli sen mätänemis- tai lihattomuusaste mikä hyvänsä. Hyväksyn siis luurangot tämän käsitteen alle, vaikka ne eivät ehkä ole sillä tavalla ”näköisiä”, kuten ehkä perinteisesti ajatellaan. Se kuinka yksilöllisesti hautaveistokset ovat seuranneet edesmenneen piirteitä, riippuu paljon aikakaudesta ja erityisesti hautataiteeseen käytetyistä varoista.

Philippe Aries on jaotellut näköishautaveistokset neljään tyyppiin. Ne ovat gisant (makaava, autuas ruumis), transi (makaava, mätänevä ruumis), assis (istuva) ja priant (polvillaan rukoileva).  Tästä kategorioinnista jäävät uupumaan seisovat, sellaiset kuin esimerkiksi Turun tuomiokirkon Åke Tott ja Kristina Brahe ovat 1600-luvun puolivälin näyttävässä muistomerkissä. Yleisesti ottaen gisant lienee tunnetuin ja edustaa ehkä jonkinlaista ikonista kuvaa näköishautaveistoksesta. Selällään makaava, puettu hahmo, joka usein pitää käsiään rukoiluasennossa. Sellaisessa on tyyneyttä ja rauhaa, uskoa kärsimyksen loppuun ja ylösnousemukseen.

Täysin päinvastaista edustaa 1300-luvulla ilmestyneet transi-haudat, joita olen kuullut suomeksi kutsuttavan myös ylimenohaudoiksi (Mikko Kallionsivu). Transi-hauta esittää vainajan alastomana ja mätänevänä, useimmiten sellaisessa tilassa, ettei vainajan piirteitä voi enää erottaa. Transi-hautojen taustaksi on tarjottu muun muassa mustaa surmaa, mutta hautojen ilmestyminen ei korreloi ruton leviämisen kanssa. Niistä on puhuttu myös memento morina, hautataiteena, joka muistuttaa ihmisen kuolevaisuudesta. Tätä ajatusta taas on kritisoitu siksi, että hautaveistosta ei ole tehty yleiseksi kuolemisen representaatioksi, vaan yksilöidyksi, juuri edesmenneeseen viittaavaksi. Kuolevat olivat ensisijaisesti kiinnostuneita oman sielunsa tilasta.

Tämä jäi hiukan lyhyeksi, mutta toivottavasti antaa jonkinlaista osviittaa niistä asioista, joiden parissa minä tutkintoani pakerran.

LÄHTEET

Ariés, Philippe (1985): Images of Man and Death. Engl. Janet Lloyd. London: Harvard University Press.

Cohen, Kathleen (1973): Metamorphosis of a Death Symbol. The Transi Tomb in the Late Middle Ages and the Renaissance. California Studies in the History of Art. London: University of California Press.

Panofsky, Erwin (1964): Tomb Sculpture. It’s Changing Aspects from Ancient Egypt to Bernini. London: Thames & Hudson.

Tulossa elämäni paras kesä!

Aivan ensimmäinen tehtäväni juuri nyt on täydentää käsitteiden määrittelyä ja edistää kirjallisuuskatsauksen kirjoittamista. Siinä aion seuraavaksi määritellä mitä organisaatiokulttuuri tarkoittaa. Tämän määrittelyn toimitan ohjaajalleni sähköpostilla viimeistään huomenna maanantaina, 19.5.2014.

Ensimmäisen version kirjallisuuskatsauksesta on oltava valmis 23.5.2014. Se tarkoittaa sitä, että siihen mennessä teoreettista pohjaa varten jo haalittu kirjallinen aineisto on kokonaan käsitelty. Sen jälkeen katsotaan täytyykö teoriapohjaa vielä täydentää, vai joko se riittää.

Teemahaastattelut alkavat nekin jo tällä viikolla ja ne on tarkoitus saada käytännössä valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ("käytännössä" tarkoittaa sitä, että olen jo yhden haastattelun sopinut kesäkuun puolelle). Niiden purkaminen ja muu aineistoanalyysi ovat vuorossa kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana.

Kesäkuun kolmannella viikolla onkin luvassa kunnon puserrus, eli graduretriitti Konnevedellä. En ole aivan selvillä sen sisällöstä, mutta kuvittelen keskittyväni siellä kirjoittamiseen hyvässä ja kirjoittamista edistävässä seurassa ja ympäristössä. Ajatukseni on viimeistään siellä työstää raakatekstiksi kaikki ne gradun palaset, joita ei vielä siihen mennessä ole olemassa.

Graduretriitin jälkeen onkin Juhannus, jolloin istahdetaan hetkeksi ja rentoudutaan hyvässä seurassa veden ja kokon äärellä jossain päin Suomea. Heinäkuussa ohjaajani ei omien sanojensa mukaan aio edes virtsata Mattilanniemen suuntaan, joten jos aion saada häneltä jotakin rakentavaa palautetta ennen sitä, niin minun pitää toimittaa ensimmäinen käsikirjoitusversio hänelle heti graduretriitin jälkeen.

Kesäkuun loppuun mennessä saamani palautteen perusteella väsään sitten uuden suunnitelman ja aikataulun jäljellä olevan työmäärän mukaan. Tavoitteena on, että toinen ja jollakin tavalla viimeistelty käsikirjoitusversio on ohjaajallani luettavana heti elokuussa, kun hän palaa lomalta.

Tässä tämän hetken aikataulua vielä hieman kiteytetymmin:

• 19.5.2014 organisaatiokulttuurin käsitteen määrittely
• 23.5.2014 kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen versio
• 30.5.2014 haastattelut pääosin tehty
• 13.6.2014 aineistoanalyysi
• 16.-19.6.2014 graduretriitti Konnevedellä (intensiivistä kirjoitustyötä)
• Juhannus!
• 23.6.2014 ensimmäinen käsikirjoitusversio ohjaajalle
• 30.6.2014 aikataulun ja tutkimussuunnitelman päivitys
• 15.8.2014 toinen käsikirjoitusversio ohjaajalle

Suunnitelman suurimmat epävarmuustekijät ovat oma optimismini ja keskittyminen omaan ajatteluun ja haihatteluun raa'an lukemisen ja kirjoitustyön sijaan. Persettä penkkiin siis ja näpit kiinni näppikseen!

Oke

Ydinkäsite: Käyttäjävaatimus

Vaatimusten kerääminen on käyttäjien tarpeiden selvittämistä. Vaatimus on jotain mitä tuotteen täytyy tehdä tai ominaisuus, joka tuotteella täytyy olla (Robertson & Robertson, 1999).

Kotonya ja Sommerville (2002) määrittelevät vaatimuksen määrityksenä, joka kuvaa palvelut, joita järjestelmän tulisi tarjota, sekä rajoitteet järjestelmän toiminnalle. Vaatimukset kerätään erilaisilla tekniikoilla sidosryhmiltä heidän esittämiensä tarpeiden ja toiveiden täyttämiseksi.

Jälkimmäinen määritelmä jakaa vaatimukset toiminnallisiin ja ei-toiminnallisiin vaatimuksiin. Toiminnalliset vaatimukset liittyvät järjestelmän toimintoihin, mitä järjestelmällä pitää pystyä tekemään. Ei-toiminnalliset vaatimukset liittyvät järjestelmän rajoituksiin, kuten esimerkiksi mitä laatu- tai aikatauluvaatimuksia järjestelmällä on.

Lähteestä riippuen,  vaatimuksista puhutaan toisinaan tarkoittaen käyttäjävaatimuksia ja välillä tarkoittaen vaatimuksia koko järjestelmälle mukaanlukien järjestelmäkehitys. Koko järjestelmän vaatimuksia ajatellen tulkitsen käyttäjävaatimusten olevan toiminnallisia vaatimuksia ja edellämainitut sidosryhmät, joilta käyttäjävaatimuksia kerätään, olevan nimenomaan järjestelmän käyttäjiä, poislukien järjestelmän kehittäjät tai jatkokehityksestä päättävät ihmiset.

Lähteet

• Kotonya, G. & Sommerville, I. (2002). Requirements Engineering Processes and Techniques. John Wiley & Sons. Great Britain.
• Robertson, S. & Robertson, J. (1999). Mastering the Requirements Process. Addison-Wesley, New York.

Olemattoman aikatauluttaminen

Gradustani on tällä hetkellä olemassa ainoastaan tämä suunnitelma, sekin hyvin hatara sellainen. En ole vielä päättänyt jatkanko vuosien takaisen aiheeni parissa vai vaihdanko uuteen. Aika vahvasti olen kuitenkin kallistumassa uuden aiheen pariin. Aihepiiri on kutakuinkin selvillä, mutta aineiston ja näkökulman suhteen ei ole vielä päätöksiä tehty.

Ensimmäinen etappini graduni suhteen tulee siis varmastikin olemaan lopullinen aiheen valinta ja tutkimussuunnitelman laatiminen. Nämä asiat haluaisin saada tehdyksi juhannukseen mennessä. Vuosien gradun välttelyn jälkeen tuntuu täysin pähkähullulta asettaa itselleen tällainen aikataulu, mutta haluan saada gradun palautettua tämän vuoden puolella. Tämä suunnitelma vaatii vielä monta kovaa päätöstä, sillä niin hullu en ole, että uskoisin pystyväni tuon aikataulun noudattamiseen tämänhetkisen työtilanteeni ohella. Kesän aikana toivoisin kuitenkin saavani töiden ohella kirjallisuuden kasaan ja metodin hioutumaan, jotta syksyllä voisin keskittyä kirjoittamiseen täysillä, vaikka sitten ilman päivätyötä jos niikseen tulee.

Motivaatiota gradun tekemiseen ja valmistumiseen on enemmän kuin vuosiin, mutta epäilyksiä suunnitelman toteutumisen suhteen vielä riittää. Harkitsenkin aikataulun noudattamisen extra-motivaattoriksi lentolippujen hankkimista maapallon toiselle puolelle alkuvuodelle 2015. Sittenpä olisi ainakin kunnon deadline ja palkintokin siinä samassa.

Gradusuunnitelma

Tarkoituksenani on aloittaa intensiivinen gradunkirjoitusjakso NYT. Kirjoitustyön rinnalla myös litteroin ryhmätapaamisia ja analysoin keräämääni aineistoa. Tällä hetkellä kasassa on alustava dispositio, palanen teorialukua ja hahmotelmia siitä, mitä aion kuhunkin lukuun kirjoittaa ja mistä lähteistä. Kirjoitustyö on vielä kuitenkin ihan lähtökuopissa.

Kesäkuun loppuun mennessä aineisto pitäisi olla analysoitu ja teorialuku sekä yhdestä kahteen muutakin lukua kirjoitettu. Kesäkuu tulee olemaan kesän the Gradukuukausi ja tavoitteenani on kirjoittaa useamman tunnin verran joka arkipäivä. Minimitavoite kesäkuun (kokonaisille) viikoille on viisi sivua - enemmän on kuitenkin enemmän. Heinäkuussa urakka jatkuu, mutta haaveenani on pitää myös parisen viikkoa lomaa.

Syksy on gradun kannalta ongelmallisempi, koska elokuussa alkaa nelikuinen tutkimusavustajan pesti. Teen täyttä työpäivää ja minulle on vielä epäselvää, liikeneekö työpäivistä pieniä osia gradullekin, vai olenko täystyöllistetty ilmankin. JOS pystyn työstämään gradua syksyllä, on tavoitteenani palauttaa se ennen joulua. Tähän suunnitelmaan suhtaudun vielä kuitenkin varauksella. Ei kai se mahdotonta olisi.

Tämän hetken isoin kysymysmerkki on gradun taiteellinen osa, joka kirjoittamisen graduihin kuuluu. Ideoita siihen ei ole, ja pelkäänkin, että koko gradu tyssää siihen. Tällä hetkellä taiteellinen työ tuntuu väkisin väännettävältä, koska tutkimukseeni ei sellainen luontevasti loksahda. Jonkinlainen opetuspaketti voisikin olla luontevampi vaihtoehto - siihen on vaan saatava lupa gradun ohjaajalta.

Kyllä se vielä joskus valmistuu…

Olen jo hyvän aikaa sitten päättänyt, että graduni valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä. Jos aivan realistisesti nyt asiaa ajattelen, uskon että vuosi saattaa ehtiä kuitenkin vaihtua, ennen kuin gradu on lopullisesti valmis. Joka tapauksessa aion yrittää pinnistää kaikkeni, jotta mahdollisimman paljon olisi valmiina tämän kalenterivuoden aikana.

Tositoimiin gradun kanssa tulen pääsemään vasta ensi syksynä. Koska olen kesän ajan töissä, en pysty kovin paljoa aikaa käyttämään opiskeluun seuraavien kolmen kuukauden aikana. Toki yritän lueskella mahdollisimman paljon kirjallisuutta ja myös käydä jo keräämääni aineistoa läpi etsien materiaalia, josta tutkimukseni tulee hyötymään.

Ensimmäinen välitavoite tuleekin olemaan tutkimussuunnitelman kirjoittaminen viimeistään syyskuun aikana, jotta pääsen sen esittelemään lokakuun alun graduseminaarissa. Tuossa vaiheessa tulee olla jo tehtynä myös paljon muutakin kuin pelkkä suunnitelma.

Koska opintoni ovat jo gradua lukuun ottamatta varsin hyvässä vaiheessa, syksy on lähes kokonaan käytettävissä gradun kirjoittamista varten. Toki muutama opintopiste pitäisi vielä haalia kasaan kurssien muodossa ja töissäkin käydä viikoittain, mutta kirjoittamiseen olen varannut kahdesta kolmeen arkipäivää viikossa sekä osittain myös viikonloput sekä työpäivien illat oman jaksamiseni mukaan.

Mieluummin siis kuitenkin joustan gradun aikataulusta hieman kuin poltan itseni loppuun ilman minkäänlaista vapaa-aikaa. Uskon silti, että kun vain pääsen kirjoittamisessa vauhtiin, innostus tulee ainakin ajoittain jopa viemään mukanaan. Tällöin onkin hyvä, että ns. muu elämä pakottaa välillä hellittämään tahtia.

ÅÄÖ

Meidän ihanassa kielessä aakkosia on vielä enemmän! Eli eipä tässä hättäillä. 

Suunnitelma D tai E

Olen aloittanut graduni työstämisen jollain tasolla jo syyskuussa kuin hiukan peloissaan seminaariin astelin. Siitä lähtien gradun idea on lähtenyt pyörimään ja alustavassa suunnitelmasta mitään ei taida olla jäljellä. Toisesta sentään jo jotain, mutta kolmaskaan ei ole täydellinen. Siksipä menen ainakin näissä kirjaimissa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin edelleen täysin varma: vuosi 2014 on vuosi jolloin valmistun maisteriksi. On tämä pieni hidaste vielä työn alla. Tilanne näyttää hyvälle siltä kannalta, että syksyllä ja kesällä ei muita töitä ole kuin armotonta gradutusta!

Kesäkuunloppuun on tehtynä raaka käsikirja hahmotelma noin 30 sivua. Heinäkuussa ja elokuussa 3 sivua viikko on kirjoitus vauhti. Lokakuussa pitäisi lähteä esi tarkistukseen, jotta unelmista tulee totta. 

Nyt ensimmäinen välitavoite on saada keskiviikko aamuna graduohjaajan kanssa hiottua punainen lanka työlleni, niin ettei siitä voi enää muita värejä löytää

Epävarmuustekijä on raha, missä vaiheessa täytyy aloittaa tekemään töitä gradun ohella. Nyt saattaa olla muutama tiedossa, mutta aikaa täytyy vain löytyä kaikelle. Onneksi nykyinen työ mahdollistaa hyvin kesäkuussa graduiluun aikaa.

Aikatauluja ilman uskoa ja itsekuria?

On vaikea laatia gradusuunnitelmaa, kun koko kesän suunnitelmat ovat avoimia. Nyt tuntuu, etten kyllä tässä kuussa ehdi tehdä enää paljon mitään. Haluaisin saada 15.6. mennessä gradun taustaluvut valmiiksi, että ehtisin saada ohjaajaltani palautetta ennen lomaa. Ne ovat pääasiassa ilmiön historiaa ja vaativat lähinnä kirjoissa olevan tiedon siirtämistä omaan tekstiini. Toisaalta joihinkin kysymyksiin en ole löytänyt vielä vastausta. Ehkä minun täytyy rajata aineistoa sen verran, että mitä nykyisestä aineistostani ei löydy, se pitää jättää gradusta pois.

Koska nyt on selvää, ettei gradu ehdi valmistua ennen yliopiston lomia, lienee pakko tunnustaa, että valmistun aikaisintaan syksyllä. Voisin sanoa, että graduni on valmis 31.7., mutta en jotenkin usko siihen. Koko graduprojekti uhkaa kaatua motivaation puutteeseen. Kun tuntuu helpommalta olla toimimatta, on lähes mahdotonta laatia aikataulua. Tai voihan sellaisen laatia, mutta kuinka siihen itse vielä uskoisi? 

Tunnen päätyyneeni jälleen umpikujaan. Olen rikkonut ja lykännyt graduuni liittyviä aikatauluja niin monesti, etten usko enää minkäänlaisiin deadlineihin.

Tavoitteena nelonen jos...

Tulen olemaan tosi tyytyväinen kun saan gradun valmiiksi. Arvosanoista kakkonen ei vielä iloa vähennä,  mutta kolmosen työtä kehtaisi esitellä töissä paremmin. Arvostelukriteereitä tutkittuani tiedän kuitenkin pystyväni parempaan ja neloseen tähdätään.

Mikä työpaikalle gradussani on tärkeää on luonnollisestikin monelta osin eri asioita kuin yliopiston arvostelukriteerit. Sen jälkeen kun olen saanut kasaan työn puolesta merkittävät asiat, tutkimusta ja pohdintaa täytyy jatkaa korkeamman arvosanan saamiseksi. Mikäli aikarajat puskee vastaan, joudun luultavasti tinkimään työn toistettavuudesta ja siitä mitä tulevat lukijat tästä voivat oppia.

Aikarajana minulla on vuoden loppu, silloin työ pitäisi olla ainakin viimeistelyä vaille valmis.

Käsitteenmäärittelyä: Kirjallisuusterapia

Kirjallisuusterapia (engl. bibliotherapy tai poetry therapy) on luovuusterapiamuoto, jossa usein sekä työskennellään valmiiden tekstien kanssa että kirjoitetaan omia. Laajasti ymmärrettynä se on sanataiteen käyttöä terapeuttisessa tarkoituksessa, jolloin esimerkiksi päiväkirjan kirjoittamisen tai self help -teosten lukemisenkin voisi ymmärtää kirjallisuusterapiaksi. Sinänsä terapeuttisen kirjoittamisen voi kuitenkin nähdä muodostuvan varsinaiseksi terapiaksi vasta, kun tekstiä jaetaan ja työstetään yhdessä kirjallisuusterapian ohjaajan ja mahdollisen ryhmän kanssa. Kirjallisuusterapiassa keskeinen merkitys onkin juuri vuorovaikutuksella, joka muodostuu työstettävien tekstien, ohjaajan ja ryhmän jäsenten välille. (Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys Ry.)

Vaikka kirjallisuutta ja kirjoittamista voidaan hyödyntää myös yksilöterapiassa, toteutetaan kirjallisuusterapiaa yleensä ohjaajan vetämissä ryhmissä. Terapeuttisissa ryhmissä työskentelyn pohjana voidaan käyttää runojen ja muun kaunokirjallisuuden lisäksi myös asiatekstejä, sarjakuvia, kuvia, esineitä, musiikkia tai audiovisuaalista aineistoa – mahdollisten materiaalien rajana on oikeastaan vain ohjaajan luovuus. Kirjallisuusterapian tavoitteena on edistää itseilmaisua, parantaa itsetuntemusta ja itsetuntoa sekä kehittää vuorovaikutustaitoja (Linnainmaa 2005, 11 & Huldén 2002, 80).

Kirjallisuusterapian teoriatausta on yhdistelmä erilaisista teoreettisista suuntauksista, eikä sillä ole varsinaisia oppi-isiä. Kirjallisuusterapialla on yhteyksiä niin freudilaiseen ja jungilaiseen analyyttiseen psykologiaan, Alfred Adlerin individuaalipsykologiseen oppiin kuin fenomenologiseen Gestalt-terapiaankin. Edellä mainituissa suuntauksissa korostuu symbolien, sanojen, tarinoiden ja runouden merkitys tunteiden ilmaisussa, muutoksen aikaansaamisessa ja omien merkityssysteemien kehittämisessä. (Linnainmaa 2005, 14–15.) 

Kirjallisuusterapian piiriin kuuluu myös omaelämäkerrallinen kirjoittaminen, jonka pinnalle nostattamat tunteet ja ajatukset voivat muuttaa tulkintoja omasta elämästä ja johtaa asenteiden muutokseen. Sekä kirjallisuusterapiaa että omaelämäkerrallista kirjoittamista sivuaa narratiivinen terapia, johon liittyy käsitys tarinoiden muovaamasta identiteetistä. (Linnainmaa 2005, 13.) 

Kiinnostus, Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla hyödynnettyyn, kirjallisuusterapiaan on herännyt Suomessa vasta 1970-luvulla ja sen vaikuttavuutta on tutkittu maassamme melko vähän. Esimerkiksi eri alojen opinnäytetöiden määrän perusteella voisi kuitenkin vetää johtopäätöksen siitä, että monialainen kiinnostus kirjallisuusterapiaa kohtaan on kasvussa, ja sen käyttöalue onkin laajentunut kliinisestä hoitotyöstä niin oppilaitoksiin, kirjastoihin kuin harrastuspiireihinkin. (Linnainmaa 2005, 16–17 & Linnainmaa 2009, 295.) Tällaisia kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntäviä ryhmiä kutsutaan kasvuryhmiksi. Omassa gradussani tutkin nimenomaan kirjallisuusterapeuttista kasvuryhmä, jonka ohjaajana olen kuluneen kevään aikana toiminut.

Lähteet


Hulden, J. (2002) Kokemuksia nuorten kirjallisuusterapiasta. Teoksessa Ihanus, J. (toim.). Koskettavat tarinat. Johdantoa kirjallisuusterapiaan. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu.  


Linnainmaa, T. 2005. Mitä kirjallisuusterapia on? Teoksessa Mäki, S. & Linnainmaa, T. (toim.) Hoitavat sanat. Opas kirjallisuusterapiaan. Helsinki: Duodecim, s. 11 –25. 

Linnainmaa, T. 2009. Kirjallisuusterapian ja ilmaisevan kirjoittamisen vaikuttavuus. Teoksessa

Ihanus, J. (toim.) Sanat että hoitaisimme : terapeuttinen kirjoittaminen. Helsinki: Duodecim,

s.295–319. 

Sähköiset lähteet

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys Ry. Polku: Kirjallisuusterapiasta. URL:

http://www.kirjallisuusterapia.net/. Tarkistettu: 18.5.2014.