Kuten jo edellisessä blogimerkinnässäni mainitsen, en pyri gradullani mihinkään mullistavaan, vaan tyydyn kolmosen arvosanaan. Kakkoseen vähän pettyisin. Mutta mikäli itseäni yhtään tunnen, tavoitteen kiristyvät loppua kohti, enkä pidä nelostakaan mahdottomana, jos myöhemmin todella kiinnostun aiheestani. Vitoseen olen aivan liian höveli ja levoton.
Graduni ensimmäinen käsikirjoitusversio, luultavasti melko karkea, valmistuu 24.4., jolloin esittelen sen seminaarille. Maisteriksi valmistun syksyllä 2014, sen ajankohtaa on tarkemmin vaikea sanoa, mutta loka-marraskuu kuulostaisi aika hyvältä ja realistiselta. Sinne asti riittäisivät myös ne lisäopintotukikuukaudet, joita olen nyt hakemassa. Todennäköisesti jätän myös kesäduunit tältä kesältä väliiin ja käytän ne kuukaudet gradun työstämiseen. Konneveden residenssi kuulostaa hyvältä paikalta työn viimeistelyyn, jos vain apuraha lohkeaa.
Minitavoitteeni on ensi viikon graduseminaaritapaamiseen mennessä saada kasaan viisi sivua tiukkaa tekstiä, selkeyttää työni rajausta ja vakuuttaa itseni työni ylimaallisen tärkeästä merkityksestä.
Olen hitaasti käynnistyvää mallia, joten tähän saakka prosessini on ollut hajanaista artikkelien lukemista, tuskastelua ja laiskottelua. Kirjoitustyö pitäisi kuitenkin saada käyntiin pian. En oikein edes käsitä, mihin viimeinen puoli vuotta on kadonnut. Tosin tämä on itselleni täysin tyypillinen tapa tehdä asioita. Työstän niitä ensin päässäni tuskallisen pitkän ajan, kunnes ne on pakko saada sieltä ulos. Silloin työskentelen yleensä tehokkaasti ja saan pienessä ajassa urakoitua hyvinkin suuria työmääriä.
Mietin paljon myös vertaistuen vaikutusta graduprosessiin ja siihen aloittamiseen. Siksi mielenkiinnosta kysyn, olisiko joku tästä ryhmästä kiinnostunut graduseuralaisekseni? Idea kaikessa yksinkertaisuudessaan on se että kävisimme valittuina, säännöllisinä ajankohtina (ysistä neljään) istumassa ja naputtamassa kirjastossa. Tietysti mielelläni myös keskustelen, luen, annan palautetta ja käyn lounaalla tai vaikka päiväkaljalla silloin kun se on tarpeellista. Kantavana ajatuksena olisi kuitenkin se että sinne kirjastoon sitten kans mennään, eikä jäädä kotiin keittelemään kahvia kylpytakissa.
Otan tämän puheeksi varmaan huomisessa tapaamisessa, mutta sähköpostia (helmarhi@jyu.fi) voi laittaa vaikka heti, jos tällainen toiminta tuntuisi omaakin gradua edistävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti