”I love deadlines. I especially like the whooshing sound they
make as they fly by.”
Yllä oleva sitaatti on peräisin Douglas Adamsilta, ja se sopii mainiosti tämänhetkiseen työskentelyvaiheeseen.
Olen siis asettanut itselleni dediksen. Ohi kiitävää suhahdusta
ei ihan vielä ole kuulunut, mutta humina kyllä kaikuu jo maaliskuun tuulessa.
Tavoitteenani on vuoden alusta lähtien ollut, että palautan
työni esitarkastukseen viikolla 10. Aikaa on noin viisi viikkoa, eli todella
vähän, joten edessä on aikamoisen työntäyteinen helmikuu. Toisaalta tuntuu,
että graduni on joulukuun alusta lähtien mennyt vauhdilla eteenpäin, siis
ainakin jos vertaa viimeiseen pariin vuoteen..
Kuten luennolla totesin, ajattelen omaa graduntekoani
lineaarisena prosessina. Aloitin kirjoittamisen johdantoluvusta, nyt viimeistelyssä on toinen luku jossa muodostan työlle teoriataustan. Sen jälkeen
vuorossa on kolmosluvun tutkimusmenetelmät ja aineiston keräyksen kuvaaminen.
Nelosessa tarkastelen tutkimustuloksia tutkimuskysymysten pohjalta ja
viidennessä luvussa pohdin tuloksia yleisemmin työn teoriataustaa vasten. Viimeisessä,
eli kuudennessa luvussa luon vielä työn johtopäätökset.
Pyrin siis kirjoittamaan tässä järjestyksessä luku kerrallaan.
Tiukkaa aikataulua helpottaa, että esimerkiksi aineisto on jo kertaalleen
käsitelty ja analysoitu hieman eri näkökulmasta kaupungin projektia varten,
joten käyttökelpoista materiaalia omaan graduun löytyy suhteellisen paljon ja
helposti. Samoin tutkimusmenetelmät –lukuun minulla on jo pitkähkösti tekstiä
valmiina.
Olen huomannut, että itselleni sopii todella tiivis ja
rutiininomainen työskentelytahti. Herätys seiskalta aamulla ja viimeistään
kahdeksalta aloitan
kirjoittamisen. Työskentely jatkuu iltapäivään ja vielä illalla saatan
palata tekstin ääreen miettimään mistä jatkan seuraavana päivänä. En tosin ole
mikään maailman nopein kirjoittaja –joskus saatan jäädä pohtimaan jotain sanaa
tai lausetta tooodella pitkäksi aikaa. Pyrin kuitenkin siihen että valmista tekstiä
syntyy 1-2 sivua päivässä viitenä päivänä viikossa.
Välitavoitteista olen sopinut yhdessä ohjaajan kanssa.
Esimerkiksi toinen luku ja kolmannen luvun alku tulisi olla valmiina tulevaan
sunnuntaihin mennessä. Niistä saan sitten toivottavasti palautetta ensiviikon
tapaamisessa. Luulen muuten, että säännöllisesti sovitut tapaamiset ohjaajan
kanssa ovat helpottaneet omaa työskentelyä erittäin paljon. Tuntuu, että
kohtuullisen usein tuleva palaute sekä lyhytkin keskustelu siitä miten ja mihin
suuntaan työtä tulisi viedä rauhoittaa ja rytmittää omaa kirjoitusprosessia
tehokkaasti.
Mitä haasteita tähän tavoitteeseen sitten liittyy? Tietysti
ensiksi ja yksinkertaisesti se, että en vain pysy haluamassani työskentelytahdissa. Toiseksi se,
että liian nopealla työskentelyllä tekstin taso voi huonontua liikaa, enkä
sitten haluakaan päästää sitä käsistäni.
Toisaalta, itsepähän halusin itselleni tiukan aikataulun
–syynä oli se, että haluan todella nähdä missä olen graduni kanssa menossa
parin kuukauden tiiviin kirjoitusjakson jälkeen.
Jos en nyt jostain syystä tähän tavoitteeseen pysty, niin ei
maailma siihen kaadu. Kymppiviikolla jokatapauksessa katsotaan missä kohtaa gradupolkua
ollaan menossa ja mitä on vielä tekemättä (jos jotain on). Mikäli vielä ei olla
maalissa, niin ainakin toivottavasti todella lähellä sitä.
Eli jos maaliskuussa äänivalli murtuu jossain, niin ei
kannata huolestua. Se on vain mun deadline.
-Jukka K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti