Heipä hei vaan te kaikki kohtalotoverit! Olen Samu Voutilainen: filosofian opiskelija, joka viettää kaikki päivänsä tietokoneen ääresssä seikkailemassa erilaisissa virtuaalimaailmoissa ja pakenemassa oikean elämän vastuilta ja velvollisuuksilta. Tietokoneen lisäksi omistan kissan, tai no kissan jaamme tyttöystäväni kanssa. En nyt tiedä jaksaako tähän kirjoittaa enempää kissasta, eihän se gradun tekemiseen liity millään tavalla. No kissalla ainakin on erityinen nimi, Pušiba. Ei se ei tarkoita mitään, se vaan kuulostaa hauskalta ja sopivalta kissan nimeltä. Nyt huomaan, että tekstin fontti on vaihtunut koska ammattimaisesti otin tuon kissan nimessä olevan s-kirjaimen wikipedian Shakki-artikkelista. En ymmärrä tätä kirjoitus apparaattia vielä niin hyvin, että jaksaisin alkaa vääntämään teille yhdenmukaista fonttia. Koettakaa kestää.
Jos vielä jotain ihmeellisen tärkeää itsestäni tässä halaun sanoa, niin olen jostain kumman syystä erittäin savolainen, ja yleensä tämä korostuu erityisesti seurassa jossa ei kovinkaan paljoa savolaisia satu olemaan. Yritän myös käyttää huumoria lähes kaikissa tilanteissa jonkinlaisena selviytymiskeinona, en edes tiedä olenko hauska, mutta ei sillä niin paljoa väliä kunhan itselläni vain on hauskaa. Blogin kirjoittaminen on aina vähän kutkuttanut, mutta en ole koskaan kokenut bloggaaja kansaa omaksi kansakseni, eikä minua oikeastaan edes kiinnosta lukea kenenkään blogia... Ei minua oikeastaan kiinnosta lukea enää mitään, mikä on varmaan aika ongelmallista filosofian opiskelijalle (no tänne asti on nyt kuitenkin tultu).
Tälle kurssille olen tullut, koska ylemmät voimat ovat pakottaneet filosofian opiskelijat ottamaan tämän kurssin. Muuten en olisi varmaan edes osannut etsiä tällaista kurssia, niin ehkä tässä on jonkinlainen onni onnettomuudessa tilanne, koska kuitenkin koen, että gradun alkuun saaminen on vaan niin hemmetin hankalaa.
Noh, nyt olisi varmaan hyvä mainita jotain omasta gradusta ja onko tällä raakileella jotain suurempaa tarkoitusta oman elämäni kannalta. Ehkä pieni pala henkilökohtaista historiaa tähän opinnäytetyöhön liittyen on kuitenkin paikallaan, että ymmärrätte (kaikki te jotka tätä luette) mistä ollaan tultu, ja mihin ollaan toivottavasti menossa. Aikaisemmin minulla oli käsitys, että graduaiheen tulisi olla jokin joka kiinnostaisi mahdollisimman montaa ihmistä, jotain millä voisi mielistellä ja mistä voisi kerätä kehuja itselleen, kuten "onpas siinä sivistynyt, älykäs ja pätevä ihminen". Toisin sanoen, pyrin mielyttämään enemmän muita kuin itseäni, halusin löytää jonkun aiheen joka ei ollut omien kiinnostuskohteideni piirissä. Tässä oli selvä ongelma. Koska myöhemmin tajusin, että tällainen työskentely tapa lopulta johtaisi erittäin kehnoon elämään päätin haistattaa kyseiselle lähestymis tavalle paskat ja yritin löytää jotain, joka kiinnostaa minua itseäni.
Päädyin siis siihen, että graduni tulisi käsittelemään jollain tapaa videopelejä, koska mikään ei sytytä minua niin kuin videopeleistä puhuminen. Olen tietyssä mielessä aika onnekas ihminen koska viime vuosina videopelit ovat puhuttaneet kansaa eri medioissa erittäin paljon. Videopeliteollisuus voi erittäin pulleasti, alan journalismi on kutakuinkin huonossa jamassa, Etelä-Koreassa kukoistanut e-sports ilmiö on rantautunut länsimaihin, twitterissä gamer gate hashtag on herätellyt kaikenlaista (hyvää ja huonoa) ja Suomessa mobiilipelien kehittäjät menestyvät hyvin. Mutta kuinka ottaa filosofinen näkökanta johonkin pelimaailmaan liittyvään ilmiöön? Moni varmasti heittäisi "no miten olisi videopelit ja etiikka?", mutta valitettavasti en näe itseäni kovinkaan hedelmällisenä osaanottajana eettisissä keskusteluissa, ehkä olen sisältä liian kuollut. Onneksi 1930-luvulla kuitenkin syntyi Franfurtin kriittinen koulukunta, jonka jäsenet ovat tarkestelleet aikansa kulttuuriteollisuutta. He ovat laittaneet aikansa viihteen kriittisen tutkimisen alaiseksi ja tarkoitukseni olisi omassa gradussani tarkastella kestävätkö videopelit samankaltaista kohtelua, tai ottaa selvää, onko kriittisen koulukunnan teorialla enää mielekästä otetta aikamme kulttuurituotteisiin. Mielestäni kaikenlaiselle pelitutkimukselle alkaa löytyä nyt paikkansa nykyisessä maailmassa, joten on hyvä aloittaa se itse jo hyvissä ajoin.
Lähe miun kanssa viljelemään poroja lappiin, helppoa hommaa ja suhdannevaihteluista riippumaton työ. Hoituu kyllä kun jonkun lyhyen oppaan lukee. Lue sinä sisällysluettelo, niin minä luen takakannen. Käypi joku lokakuinen ilta kaivamassa maahan pari kuoppaa ja tyrkkää sihen talven yli kasvamaan ja kesällä myy sitten aikuiset porot netissä. Siinä voi sitten koko kaamoksen istua koneen ääressä ilman huonoa omatuntoa, koska mitään ei yksinkertaisesti ole olemassa 500 kilometrin säteellä.
VastaaPoista