lauantai 9. toukokuuta 2015

Minun tieni

Nimeni on Annika ja olen viidennen vuoden filosofian opiskelija. Kertyneistä opiskeluvuosista voisi kuvitella, että olen pian opintojeni loppupuolella ja pian valmistumassa, mutta totuus on toinen. Olen suorittanut opettajankoulutuksen ja hakeutunut kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmaan, jotka molemmat lisäävät opintojeni pituutta ja lisäksi pienessä pakokauhussa työllistymisen suhteen olen haalinut itselleni opetettavia aineita viisi kappaletta, joten opintoni tulevat kestämään vielä kaksi vuotta. Eli yhteensä seitsemän (7) vuotta, mikä mielestän on hirveän paljon. Olen siis niitä ikuisuusopiskelijoita ja pelkään, että minusta se tulee se ”N-vuoden opiskelija”, johon tutorit huvittuneena viittaavat esitellessään yliopistoelämää uusille fukseille.

Opintopolkuni on johtanut minut tälle kurssille oppiaineemme tutkintorakenneuudistuksen myötä eli käytännössä kurssi on minulle pakollinen. Uskon kuitenkin, että tästä pakotteesta on hyötyä kaikille filosofian opiskelijoille, joille vaikeus pysyä asetetuissa deadlineissa näyttää olevan jokseenkin tyypillistä eli ehkä tämä kurssi niin sanotusti potkii hieman persuuksille ja pakottaa oman tekemisen aikatauluja välttelevän filosofin asettamaan itselleen rajoja omaksi parhaakseen. Omassa tapauksessani tarkoitus on saada graduni valmiiksi tammikuuhun mennessä ja olen siitä noin puolet jo tehnyt. Gradussani tasapainottelen maisteriohjelmani ja pääaineeni vaatimusten välillä eli toisaalta sen tulisi käsitellä jotakin yhteiskunnallisesti relevanttia aihetta, mutta aiheen tulisi olla myös filosofian näkökulmasta kiinnostava. Työskentelyni onkin kohdannut useasti kysymyksen ”mikä tässä on filosofiaa?” ja maisteriohjelman kontekstissa graduni taas on hieman epätavallinen.

Gradussani tutkin ranskalaisen sosiologi/filosofi Jean Baudrillardin simulaation teorian poliittista ulottuvuutta eli käytännössä tutkin teoreetikon näkemyksiä poliittisesta osallistumisesta ja demokratian ongelmista nyky-yhteiskunnassa. Olen suunnattoman kiinnostunut aiheestani ja koen sen mielekkääksi ja tärkeäksi, sillä se käsittelee mielestäni ajankohtaista poliittisen osallistumisen muutosta ja tyytymättömyyttä nykyistä poliittista järjestelmää kohtaan. En siis koe graduani aivan turhaksi vaikka luulen, että se tulee loppujen lopuksi homehtumaan arkistoissa ilman, että kukaan koskaan lukee sitä. Se lienee kohtalo suurimmalle osalle graduista. Olen kuitenkin kiinnostunut kääntämään opinnäytteeni englanninkieliseksi artikkeliksi, sillä keskustelu aiheesta on vilkasta ja Baudrillardin näkemykset on viime vuosina nostettu uudelleen tapetille. En kuitenkaan murehdi liikaa graduni merkityksellisyydestä, vaan minulle riittää, että koen sen itselleni mielekkääksi ja saan sen valmiiksi sellaisena, että voin siitä olla ylpeä.

1 kommentti:

  1. Oonko minä ainut ihminen täällä, joka tekee kotitehtäviä?

    Jotenkin otan vähän henkilökohtaisesti tämän rivienvälisen tekstin N-vuoden opiskelijoista ja tulee huono mieli :( Se on ehkä kuitenkin ihan oikein, kun tähän sakkiin kuuluu. Hallitus kun pyrkii karkottamaan sekä hyödyttömät maahanmuuttajat että N-vuoden opiskelijat maasta. Ja jälkimmäiseen kun kuuluu, niin. Mutta siltä sakilta (johon kuulut), joka oikeasti suorittaa tuplamaisterit tai miljoona sivuainetta se nyt on vaan vähän teennäistä sanoa, että häpeää N-vuoden opiskelujaan.

    Toinen juttu filosofian puolella mitä kummastellut on, että se olisi jotenkin miinukseksi luettavaa, jos teksti ei heti näytä siltä kaikkein kategorisimmalta filosofialta. Nykyisellä koulutuspolitiikalla kun tämä sakki menee isoon ääneen huutelemaan, että toi ei oo metafysiikkaa vaan sosiologiaa, kaikista hyvistä aiheista, niin nousee kysymys, että millä perusteella filosofian tutkimista tai opiskelua pitäisi tukea rahallisesti. Pari vuotta sitten nousi haloo siitä, kun keksittiin, että voitaisiin Suomen kilpailukykyä parantaa lopettamalla luonnontieteiden perustutkimus ja siirtää resurssit tuotekehitykseen. Niin mitäpä kävisi jos vastaava keskustelu suhteutettaisiin suomalaiseen filosofian tutkimukseen? Kyllä se on suomalaiselle filosofianopetukselle eduksi, jopa siellä Helsingin nipotuspuolella, että kutsutaan näitä sosiologia/filosofia aiheita filosofiaksi. =)

    VastaaPoista