perjantai 8. toukokuuta 2015

Ilmisubjekti ja jokin objekti

Olen Mikael, suomen kielen opiskelija, joka ei oikein osaa profiloida itseään. Toisinaan olen rauhallinen ja hiljainen, toisinaan taas hätäinen ja äänekäs, mutta kuitenkin ennen kaikkea tunnen olevani hidas. Äärimmäisen hidas olen kirjoittamisessa. Pysähdyn usein tarkastelemaan aivan yksittäisten sanojen vaikutusta virkkeiden ja tekstin kokonaisuuteen. Saattaa toki olla alalleni ominaista, mutta pysähdyn liian usein ja lopulta en pysty tuottamaan isoa määrää tekstiä sellaisessa ajassa kuin useat muut kanssaopiskelijani tuntuvat tuottavan. Tietynlainen perfektionismi siis vaivaa kirjoittamistani. Tieteelliseen kirjoittamiseen en ole oikein koskaan innostunut ja olenkin melkein satavarma siitä, ettei minusta koskaan mitään tutkijaa tule, vaan äikän tai suomen kielen ope, mikä ois ihan ok.

Gradun kirjoittamisessa minua ehkä ahdistaa eniten juuri sen koko tekstimääränä – valtava määrä kokonaisuuteen vaikuttavia pieniä päätöksiä, sanavalintoja, referointeja, otsikointeja, lähteitä… Teorialukujen kirjoittaminen ei ollut kuitenkaan kovinkaan kivuliasta, mutta mielestäni se on myös vähiten  luovuutta vaativa gradun osa. Teorialuvun olen siis saanut jotakuinkin tyydyttävään muotoon, mutta pientä aineiston ja metodin kuvausta lukuun ottamatta olen vielä kaikissa muissa osioissa täysin alkutekijöissä ja polkenut paikallani pitemmän aikaa.

Niin tosiaan, mitä tutkin, olisi ehkä tässä syytä avata. Tällä hetkellä graduni kulkee nimellä Yksikön 1. persoonan ilmisubjektin esiintyvyys eri taitotasoilla kirjoitetussa oppijansuomessa. Avataanpa hiukan lisää… Ilmisubjekti tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmipantua pronominisubjektia esim. minä lennän. Pelkkä lennän ilman minää taasen on ilmisubjektiton persoonan ilmaus (persoona tulee ilmi verbin persoonapäätteestä). Aineistonani on kielten laitoksen ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Topling-projektiin kerätyt eri taitotasoille arvioidut S2-koululaisten ja -lukiolaisten kirjoittamat tehtävät ( https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/tutkimus/hankkeet/topling ). Aineistosta olen tehnyt erilaisia laskelmia ilmisubjektin esiintyvyydestä ja verbiluokitteluja. Numerot on helppo taulukoida, mutta tulosten kattava analysointi tuntuu vaikealta.


Aluksi aiheeni tuntui kohtuullisen mielekkäältä, mutta viime aikoina se on tuntunut aika turhanpäiväiseltä ja minua on jossakin määrin vaivannut ajatus siitä, että tuskin tällainen tutkimus ketään kiinnostaa. Kuitenkin gradu on tehtävä valmiiksi, koska muuten minusta ei koskaan tule maisteria eikä täten myöskään muodollisesti pätevää opettajaa. Jonkinlaista mielekkyyttä työskentelyyni etsin, mutta ennen kaikkea selkeää suunnitelmallisuutta. Näillä näkymin teen graduani touko-, kesä- ja elokuussa (heinäkuussa teen jotakin muuta) ja tavoitteenani on, että saisin työn valmiiksi alkusyksystä. Tällä hetkellä tärkeintä minulle on valmis gradu, ei lainkaan se, millaisen arvosanan siitä saan. Toivon, että tästä kurssista on apua kirjoittamis- ja suunnitteluongelmiini ja viime kerrasta sain ainakin kohtuullisen positiivisen fiiliksen ja pienen motivaatiopiikin, mutta paljoa en ole senkään jälkeen graduni eteen tehnyt – ihan vähän tosin, mutta kohta pitäisi päästä siihen, että tekisin ainakin joka arkipäivä kohtuullisen paljon. Nähdään maanantaina!

1 kommentti:

  1. Tässä oli paljon samoja ajatuksia, mitä minullakin on gradun kirjoittamisen suhteen. Tunnistan itsessänikin tuon hitauden kirjoittajana, ja itse asiassa olen hidas myös lukijana ja muistiinpanojen tekijänä. Jaan myös taipumuksen jäädä kirjoittaessani jahkaamaan ja pohtimaan jotain yksittäisiä sanavalintoja ja lauseita, vaikka pitäisi vain jatkaa eteenpäin. Gradun laajuuden aiheuttama ahdistus on myös tuttua. Mietityttää, että miten ihmeessä sitä tekstiä saa kasaan lähemmäs 100 sivua.

    VastaaPoista