Pitkä ja kivinen tieni

Nimeni on Johanna ja opiskelen kuudetta vuotta Suomen historiaa. Ensimmäisessä tapaamisessa unohdin mainita, että olen myös arkistonhallinnan maisteriohjelmassa, jossa pääaineeni siis on Suomen historia. Tällä hetkellä graduni on vielä aika teoreettisella tasolla, sillä en ole vielä varsinaisesti aloittanut sen kirjoittamista. Ainoa teksti, mitä minulla on graduuni liittyen kasassa, on viime keväänä maisteriseminaarissa tekemäni seminaarityö. En vielä tiedä, kuinka paljon pystyn hyödyntämään sitä varsinaisessa gradussa.

Gradun aihepiirin parissa olen kyllä puuhastellut jo useamman vuoden, sillä tein kandidaatintutkielmani samasta aiheesta, eli Tukholman 1670-luvun noitavainoista. Toistaiseksi en siis kuitenkaan ole vielä aloittanut kirjoitusprosessia, vaan pelkästään käynyt läpi aineistoani ja tehnyt siitä muistiinpanoja. Aineistotyökin on vielä hieman kesken, mutta loppusuoralla kuitenkin. Kuluneen lukuvuoden olen siis oikeastaan vähän vältellyt kirjoittamisen aloittamista pakenemalla aineiston pariin.

Tälle kurssille päädyin, koska toivoin, että siitä olisi apua kirjoittamisen aloittamisessa. Aloittaminen on minulle vaikeaa. Minulla on taipumusta perfektionismiin ja ajattelen helposti, että tuottamani tekstin pitäisi olla kerralla valmista. Olen siis hyvin itsekriittinen kirjoittamani tekstin suhteen, joten tähän asti on ollut vain helpompaa lykätä kirjoittamisen aloittamista. Kirjoittamisen kanssa minulla oli ongelmia jo tehdessäni kandidaatintutkielmaani, joka valmistui lopulta vasta kaksi vuotta aiottua myöhemmin. Sinä aikana kirjoittaminen ahdisti niin paljon, että pelkkä kanditiedoston avaaminen tuntui usein ylivoimaiselta. Vaikka sain kandintutkielmastani lopulta hyvän arvosanan, niin viivästymisen takia siitä on itselleni jäänyt jonkinlainen epäonnistumisen kokemus, joka kummittelee vielä jossain graduprosessinkin taustalla.  

Graduni aiheena on siis Tukholman noitavainot 1670-luvulla. Tarkoituksenani on kirjoittaa mikrohistoriallinen tutkimus erään poikkeuksellisen noitavainoissa kuolemaan tuomitun kohtalosta. Poikkeuksellista hänessä oli se, että hän oli ainoa Ruotsin suurissa noitavainoissa (1668-1676) noituudesta tuomittu, joka poltettiin elävältä (tavallisesti tuomitut mestattiin ennen polttamista). Alkuperäisenä tutkimusongelmanani oli tutkia, miksi juuri hänelle langetettiin niin poikkeuksellinen tuomio. Enää en kuitenkaan ole oikein varma, onko tuo alkuperäinen tutkimusasetelma relevantti, sillä siihen ei tutkimastani aineistosta oikein tunnu löytyvän vastauksia. Joudun siis ehkä vielä hieman muuttamaan alkuperäisiä tutkimuskysymyksiä.

Aihe ei ole itse keksimäni, vaan kandidaattiseminaarini ohjaaja ehdotti sitä. Jokin aihe oli pakko valita ja olin tosiaan jo tehnyt kandidaatintutkielmani samasta aihepiiristä, joten tartuin tähän aiheeseen. Mielestäni aiheeni on kyllä kiinnostava, mutta siihen liittyy myös menneisyyden painolastia. Kandivaiheessa olin välillä todella kyllästynyt ja tuskastunut koko aiheeseen, kun tutkielmanteko ei edistynyt. En tiedä olisiko ehkä ollut parempi valita joku ihan muu aihe graduun, mutta en keksinyt mitään muutakaan.

Gradu on minulle viimeinen etappi opiskeluissani. Kaikki muut tarvittavat kurssit olen jo suorittanut, ainoastaan gradu pitäisi vielä saada tehtyä, jotta voisin valmistua. Gradu merkitsee itselleni siis viimeistä estettä minun ja valmistumisen välillä, joka pitäisi saada hoidettua alta pois mahdollisimman nopeasti.