Olen Mikael, suomen
kielen opiskelija, joka ei oikein osaa profiloida itseään. Toisinaan olen
rauhallinen ja hiljainen, toisinaan taas hätäinen ja äänekäs, mutta kuitenkin
ennen kaikkea tunnen olevani hidas. Äärimmäisen hidas olen kirjoittamisessa. Pysähdyn
usein tarkastelemaan aivan yksittäisten sanojen vaikutusta virkkeiden ja
tekstin kokonaisuuteen. Saattaa toki olla alalleni ominaista, mutta pysähdyn
liian usein ja lopulta en pysty tuottamaan isoa määrää tekstiä sellaisessa
ajassa kuin useat muut kanssaopiskelijani tuntuvat tuottavan. Tietynlainen
perfektionismi siis vaivaa kirjoittamistani. Tieteelliseen kirjoittamiseen en
ole oikein koskaan innostunut ja olenkin melkein satavarma siitä, ettei minusta
koskaan mitään tutkijaa tule, vaan äikän tai suomen kielen ope, mikä ois ihan
ok.
Gradun kirjoittamisessa
minua ehkä ahdistaa eniten juuri sen koko tekstimääränä – valtava määrä
kokonaisuuteen vaikuttavia pieniä päätöksiä, sanavalintoja, referointeja,
otsikointeja, lähteitä… Teorialukujen kirjoittaminen ei ollut kuitenkaan
kovinkaan kivuliasta, mutta mielestäni se on myös vähiten luovuutta vaativa gradun osa. Teorialuvun
olen siis saanut jotakuinkin tyydyttävään muotoon, mutta pientä aineiston ja
metodin kuvausta lukuun ottamatta olen vielä kaikissa muissa osioissa täysin
alkutekijöissä ja polkenut paikallani pitemmän aikaa.
Niin tosiaan, mitä
tutkin, olisi ehkä tässä syytä avata. Tällä hetkellä graduni kulkee nimellä Yksikön 1. persoonan ilmisubjektin
esiintyvyys eri taitotasoilla kirjoitetussa oppijansuomessa. Avataanpa
hiukan lisää… Ilmisubjekti tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmipantua
pronominisubjektia esim. minä
lennän. Pelkkä lennän ilman minää taasen on ilmisubjektiton
persoonan ilmaus (persoona tulee ilmi verbin persoonapäätteestä). Aineistonani
on kielten laitoksen ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Topling-projektiin
kerätyt eri taitotasoille arvioidut S2-koululaisten ja -lukiolaisten
kirjoittamat tehtävät ( https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/tutkimus/hankkeet/topling
). Aineistosta olen tehnyt erilaisia laskelmia ilmisubjektin esiintyvyydestä ja
verbiluokitteluja. Numerot on helppo taulukoida, mutta tulosten kattava
analysointi tuntuu vaikealta.
Aluksi aiheeni tuntui
kohtuullisen mielekkäältä, mutta viime aikoina se on tuntunut aika
turhanpäiväiseltä ja minua on jossakin määrin vaivannut ajatus siitä, että
tuskin tällainen tutkimus ketään kiinnostaa. Kuitenkin gradu on tehtävä
valmiiksi, koska muuten minusta ei koskaan tule maisteria eikä täten myöskään
muodollisesti pätevää opettajaa. Jonkinlaista mielekkyyttä työskentelyyni
etsin, mutta ennen kaikkea selkeää suunnitelmallisuutta. Näillä näkymin teen
graduani touko-, kesä- ja elokuussa (heinäkuussa teen jotakin muuta) ja
tavoitteenani on, että saisin työn valmiiksi alkusyksystä. Tällä hetkellä
tärkeintä minulle on valmis gradu, ei lainkaan se, millaisen arvosanan siitä
saan. Toivon, että tästä kurssista on apua kirjoittamis- ja suunnitteluongelmiini
ja viime kerrasta sain ainakin kohtuullisen positiivisen fiiliksen ja pienen
motivaatiopiikin, mutta paljoa en ole senkään jälkeen graduni eteen tehnyt –
ihan vähän tosin, mutta kohta pitäisi päästä siihen, että tekisin ainakin joka
arkipäivä kohtuullisen paljon. Nähdään maanantaina!
Tässä oli paljon samoja ajatuksia, mitä minullakin on gradun kirjoittamisen suhteen. Tunnistan itsessänikin tuon hitauden kirjoittajana, ja itse asiassa olen hidas myös lukijana ja muistiinpanojen tekijänä. Jaan myös taipumuksen jäädä kirjoittaessani jahkaamaan ja pohtimaan jotain yksittäisiä sanavalintoja ja lauseita, vaikka pitäisi vain jatkaa eteenpäin. Gradun laajuuden aiheuttama ahdistus on myös tuttua. Mietityttää, että miten ihmeessä sitä tekstiä saa kasaan lähemmäs 100 sivua.
VastaaPoista