Minun tieni

Nimeni on Annika ja olen viidennen vuoden filosofian opiskelija. Kertyneistä opiskeluvuosista voisi kuvitella, että olen pian opintojeni loppupuolella ja pian valmistumassa, mutta totuus on toinen. Olen suorittanut opettajankoulutuksen ja hakeutunut kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmaan, jotka molemmat lisäävät opintojeni pituutta ja lisäksi pienessä pakokauhussa työllistymisen suhteen olen haalinut itselleni opetettavia aineita viisi kappaletta, joten opintoni tulevat kestämään vielä kaksi vuotta. Eli yhteensä seitsemän (7) vuotta, mikä mielestän on hirveän paljon. Olen siis niitä ikuisuusopiskelijoita ja pelkään, että minusta se tulee se ”N-vuoden opiskelija”, johon tutorit huvittuneena viittaavat esitellessään yliopistoelämää uusille fukseille.

Opintopolkuni on johtanut minut tälle kurssille oppiaineemme tutkintorakenneuudistuksen myötä eli käytännössä kurssi on minulle pakollinen. Uskon kuitenkin, että tästä pakotteesta on hyötyä kaikille filosofian opiskelijoille, joille vaikeus pysyä asetetuissa deadlineissa näyttää olevan jokseenkin tyypillistä eli ehkä tämä kurssi niin sanotusti potkii hieman persuuksille ja pakottaa oman tekemisen aikatauluja välttelevän filosofin asettamaan itselleen rajoja omaksi parhaakseen. Omassa tapauksessani tarkoitus on saada graduni valmiiksi tammikuuhun mennessä ja olen siitä noin puolet jo tehnyt. Gradussani tasapainottelen maisteriohjelmani ja pääaineeni vaatimusten välillä eli toisaalta sen tulisi käsitellä jotakin yhteiskunnallisesti relevanttia aihetta, mutta aiheen tulisi olla myös filosofian näkökulmasta kiinnostava. Työskentelyni onkin kohdannut useasti kysymyksen ”mikä tässä on filosofiaa?” ja maisteriohjelman kontekstissa graduni taas on hieman epätavallinen.

Gradussani tutkin ranskalaisen sosiologi/filosofi Jean Baudrillardin simulaation teorian poliittista ulottuvuutta eli käytännössä tutkin teoreetikon näkemyksiä poliittisesta osallistumisesta ja demokratian ongelmista nyky-yhteiskunnassa. Olen suunnattoman kiinnostunut aiheestani ja koen sen mielekkääksi ja tärkeäksi, sillä se käsittelee mielestäni ajankohtaista poliittisen osallistumisen muutosta ja tyytymättömyyttä nykyistä poliittista järjestelmää kohtaan. En siis koe graduani aivan turhaksi vaikka luulen, että se tulee loppujen lopuksi homehtumaan arkistoissa ilman, että kukaan koskaan lukee sitä. Se lienee kohtalo suurimmalle osalle graduista. Olen kuitenkin kiinnostunut kääntämään opinnäytteeni englanninkieliseksi artikkeliksi, sillä keskustelu aiheesta on vilkasta ja Baudrillardin näkemykset on viime vuosina nostettu uudelleen tapetille. En kuitenkaan murehdi liikaa graduni merkityksellisyydestä, vaan minulle riittää, että koen sen itselleni mielekkääksi ja saan sen valmiiksi sellaisena, että voin siitä olla ylpeä.

Ilmisubjekti ja jokin objekti

Olen Mikael, suomen kielen opiskelija, joka ei oikein osaa profiloida itseään. Toisinaan olen rauhallinen ja hiljainen, toisinaan taas hätäinen ja äänekäs, mutta kuitenkin ennen kaikkea tunnen olevani hidas. Äärimmäisen hidas olen kirjoittamisessa. Pysähdyn usein tarkastelemaan aivan yksittäisten sanojen vaikutusta virkkeiden ja tekstin kokonaisuuteen. Saattaa toki olla alalleni ominaista, mutta pysähdyn liian usein ja lopulta en pysty tuottamaan isoa määrää tekstiä sellaisessa ajassa kuin useat muut kanssaopiskelijani tuntuvat tuottavan. Tietynlainen perfektionismi siis vaivaa kirjoittamistani. Tieteelliseen kirjoittamiseen en ole oikein koskaan innostunut ja olenkin melkein satavarma siitä, ettei minusta koskaan mitään tutkijaa tule, vaan äikän tai suomen kielen ope, mikä ois ihan ok.

Gradun kirjoittamisessa minua ehkä ahdistaa eniten juuri sen koko tekstimääränä – valtava määrä kokonaisuuteen vaikuttavia pieniä päätöksiä, sanavalintoja, referointeja, otsikointeja, lähteitä… Teorialukujen kirjoittaminen ei ollut kuitenkaan kovinkaan kivuliasta, mutta mielestäni se on myös vähiten  luovuutta vaativa gradun osa. Teorialuvun olen siis saanut jotakuinkin tyydyttävään muotoon, mutta pientä aineiston ja metodin kuvausta lukuun ottamatta olen vielä kaikissa muissa osioissa täysin alkutekijöissä ja polkenut paikallani pitemmän aikaa.

Niin tosiaan, mitä tutkin, olisi ehkä tässä syytä avata. Tällä hetkellä graduni kulkee nimellä Yksikön 1. persoonan ilmisubjektin esiintyvyys eri taitotasoilla kirjoitetussa oppijansuomessa. Avataanpa hiukan lisää… Ilmisubjekti tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmipantua pronominisubjektia esim. minä lennän. Pelkkä lennän ilman minää taasen on ilmisubjektiton persoonan ilmaus (persoona tulee ilmi verbin persoonapäätteestä). Aineistonani on kielten laitoksen ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Topling-projektiin kerätyt eri taitotasoille arvioidut S2-koululaisten ja -lukiolaisten kirjoittamat tehtävät ( https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/tutkimus/hankkeet/topling ). Aineistosta olen tehnyt erilaisia laskelmia ilmisubjektin esiintyvyydestä ja verbiluokitteluja. Numerot on helppo taulukoida, mutta tulosten kattava analysointi tuntuu vaikealta.

Aluksi aiheeni tuntui kohtuullisen mielekkäältä, mutta viime aikoina se on tuntunut aika turhanpäiväiseltä ja minua on jossakin määrin vaivannut ajatus siitä, että tuskin tällainen tutkimus ketään kiinnostaa. Kuitenkin gradu on tehtävä valmiiksi, koska muuten minusta ei koskaan tule maisteria eikä täten myöskään muodollisesti pätevää opettajaa. Jonkinlaista mielekkyyttä työskentelyyni etsin, mutta ennen kaikkea selkeää suunnitelmallisuutta. Näillä näkymin teen graduani touko-, kesä- ja elokuussa (heinäkuussa teen jotakin muuta) ja tavoitteenani on, että saisin työn valmiiksi alkusyksystä. Tällä hetkellä tärkeintä minulle on valmis gradu, ei lainkaan se, millaisen arvosanan siitä saan. Toivon, että tästä kurssista on apua kirjoittamis- ja suunnitteluongelmiini ja viime kerrasta sain ainakin kohtuullisen positiivisen fiiliksen ja pienen motivaatiopiikin, mutta paljoa en ole senkään jälkeen graduni eteen tehnyt – ihan vähän tosin, mutta kohta pitäisi päästä siihen, että tekisin ainakin joka arkipäivä kohtuullisen paljon. Nähdään maanantaina!

Tieni mun

Tervehdys kaikille

Koska alkuperäisestä tekstistäni alkoi muodostua liian kuiva, niin ajattelin rohkaistua kokeilemaan ohjeissa ehdotettua persoonallista ratkaisua:


Hei, olen Pauliina
ja toivon, että graduni on joskus valmiina.
Tykkään graduani kovasti suunnitella,
mutta ehkä olisi jo aika sitä myös kirjoitella.
Kielikeskuksen valikoimista löysinkin
kurssin jos toisenkin,
jotka gradua vauhtiin laittaa.
Ja sanoin: "Eipä tuo ainakaan haittaa."

Niinpä nyt muutamalla kerralla,
hyvin aikaisin aamulla,
pohdin graduni kulkua,
jottei tulisi kirjoitussulkua.
Mielelläni kun vihdoin valmistuisin
ja työelämään paneutuisin.
Ja koska vain gradun kanssa voi valmistua,
ei sovi nyt lannistua.

Aion maahanmuuttajanaisia tutkia,
mutta matkassa on vielä mutkia.
Heistä eduskuntavaaliehdokkaat valikoin,
pitäisi yhteyttä ottaa piakkoin.
Välineenäni on sähköpostikysely,
toivottavsti ei herää heissä iso epäily.
Omia kokemuksiaan haluan kysyä,
koska pelkissä luuloissa ei kannata pysyä.

Kysely minua valistaa,
ketä he haluavat edustaa.
Ovatko maahanmuuttajien asialla?
Kuten lukee usein lehtien palstalla.
Entä määrittääkö naiseus identiteettiä?
Vielä pitää miettiä kyselyn validiteettiä.
Aiheeseen halusin tarttua,
koska aina tulisi tiedon karttua.

Lähteitä ja aurinkoa

Tässä vielä mattimyöhäisen ajatuksia gradusuunnitelmastani.

Seuraavana tavoitteenani on saada tutkimussuunnitelma sellaiseen kuntoon, että sen voi lähettää kommentoitavaksi. Se pitäisi saada tässä kuussa työtovereille nähtäväksi. Yksi tutkimusmetodeistani on järjestelmän käyttäjien haastattelut ja suunnitelmissa on haastatella näitä kyseisiä kollegoita. Olisi hyvä jos he kerkeisivät jonkin verran edeltä tutustua aiheeseen ja ehkä jopa kommentoida suunnitelmaa ennen kesälomia. Samoin haluaisin kuulla ohjaajan ajatuksia suunnitelmasta ennen heinäkuuta.

Tutkimussuunnitelmaa varten tarvitsen lisää lähteitä ja tehtävänä tälle viikolle on löytää ainakin yksi aiheeseen sopiva ns. perusteos.

Kesällä täytyy keskittyä myös lomailuun, mutta että gradu säilyy mielessä, heinäkuussa kirjoitan kirjallisuuskatsausta. Sen tulisi lähteä kommentoitavaksi elokuussa.

Kirjallisuuskatsauksen jälkeen toimintajärjestys on seuraava:

1. Kaaviot ja kuvaukset järjestelmän nykytilasta

2. Käyttäjävaatimusten keräämismetodien valinta ja toteutus

3. Tulosten analysointi

4. Prototyyppi uudesta järjestelmästä

5. Johtopäätökset

• Miksi valitsin juuri ne metodit? 
• Miten metodit toimivat tässä tapauksessa? 
• Saatiinko valituilla metodeilla selville uusia käyttäjävaatimuksia ja käyttötapauksia?

Tällä hetkellä askarruttaa ehkä eniten lähteiden puute, mutta eiköhän niitä ala löytymään, kun sukellan muutaman olemassaolevan lähteeni lähdeluetteloihin. Lisäksi tutkimussuunnitelman tekoon löytyy sen verran erilaisia ohjeita, että en enää oikein tiedä mitä noudattaa. Ehkä vaan alkuun laitan yllämainitut asiat siihen ja pyydän kommentteja.

Niin ja ehdottoman tärkeä tavoite tälle kuulle on mökkilaiturilla läppärin kanssa työskentelyyn sopivan kansituolin hankinta. :)

- Janna

Suunnitelmia gradun pään menoksi

Suunnitelmani on saada gradu valmiiksi tai vähintään pitkälle jouluun mennessä. Suurin haasteeni suunnitelman toteuttamisen suhteen näkyy kuitenkin jo tämän tehtävän palauttamisen ajankohdassa: En pysy aikatauluissa. Pärjään siedettävästi muiden asettamien aikataulujen kanssa, mutta omissa aikatauluissani en pysy koskaan. Toisinaan ongelma on myös tehtävän rajauksessa: suuren tehtävän tekeminen pitäisi aloittaa hyvissä ajoin suunniteltua deadlinea, mikä ei ole vahva puoleni. Tehtävät pitäisi siis pilkkoa pienen pieniin osiin, ja niiden tekeminen pitäisi aikatauluttaa realistisesti. 

Juhannusviikolla oleva graduretriitti on ensimmäinen tavoitteistani: graduretriittiin mennessä haluan, että valtaosan lähteistäni on hankittu ja vähintään osittain luettu. Tämän lisäksi aion suunnitella ajankäyttöäni, jakaa työn pienempiin osiin ja asettaa niille deadlinet. Keskeisin tavoitteeni on kuitenkin saada gradu vauhtiin ja homma pyörimään. 

Aikataulussa pysymiseen ohella jännitän myös, miten -saan gradun etenemään töiden ohella. Tiedän entuudestani, että olen hitusen laiska tekemään työpäivän jälkeen mitään älyllistä toimintaa vaativaa, mutta olen päättänyt haastaa itseni. Pohdimme asiaa aiemmin ryhmän kanssa ja tulin olen tullut siihen tulokseen, että gradun kirjoittaminen työpaikalla tai kirjastossa töiden jälkeen voisi olla toimiva ratkaisu. Mutta nyt aikatauluttamisen kimppuun ja KanbanFlow laulamaan! 

Hautaveistosten viemää

Oli hankala keksiä, mitä käsitettä voisin esitellä teille. Graduni ei lähtökohtaisesti ole kovin teoreettinen enkä täysin tiedä vielä millaisia käsitteitä tulen analyysiosuudessani käyttämään. Sellaisia voisivat ehkä olla ruumis, materia, veistos, kuolema. Tuntui kuitenkin mielekkäämmältä lähestyä asiaa historian kautta. Yksi paljon käyttämäni käsite on näköishautaveistos, joka on oma käännökseni englanninkieliselle ilmaisulle funerary effigy.

Näköishautaveistos luo varmaan jo sanana tiettyjä mielikuvia. Kyseessä on haudalla oleva veistos, joka jossakin määrin näyttää vainajalta. Ehkä olisi tarkempaa sanoa, että tutkimuksessani näköishautaveistos tarkoittaa hautaveistosta, joka esittää ihmisruumista, oli sen mätänemis- tai lihattomuusaste mikä hyvänsä. Hyväksyn siis luurangot tämän käsitteen alle, vaikka ne eivät ehkä ole sillä tavalla ”näköisiä”, kuten ehkä perinteisesti ajatellaan. Se kuinka yksilöllisesti hautaveistokset ovat seuranneet edesmenneen piirteitä, riippuu paljon aikakaudesta ja erityisesti hautataiteeseen käytetyistä varoista.

Philippe Aries on jaotellut näköishautaveistokset neljään tyyppiin. Ne ovat gisant (makaava, autuas ruumis), transi (makaava, mätänevä ruumis), assis (istuva) ja priant (polvillaan rukoileva).  Tästä kategorioinnista jäävät uupumaan seisovat, sellaiset kuin esimerkiksi Turun tuomiokirkon Åke Tott ja Kristina Brahe ovat 1600-luvun puolivälin näyttävässä muistomerkissä. Yleisesti ottaen gisant lienee tunnetuin ja edustaa ehkä jonkinlaista ikonista kuvaa näköishautaveistoksesta. Selällään makaava, puettu hahmo, joka usein pitää käsiään rukoiluasennossa. Sellaisessa on tyyneyttä ja rauhaa, uskoa kärsimyksen loppuun ja ylösnousemukseen.

Täysin päinvastaista edustaa 1300-luvulla ilmestyneet transi-haudat, joita olen kuullut suomeksi kutsuttavan myös ylimenohaudoiksi (Mikko Kallionsivu). Transi-hauta esittää vainajan alastomana ja mätänevänä, useimmiten sellaisessa tilassa, ettei vainajan piirteitä voi enää erottaa. Transi-hautojen taustaksi on tarjottu muun muassa mustaa surmaa, mutta hautojen ilmestyminen ei korreloi ruton leviämisen kanssa. Niistä on puhuttu myös memento morina, hautataiteena, joka muistuttaa ihmisen kuolevaisuudesta. Tätä ajatusta taas on kritisoitu siksi, että hautaveistosta ei ole tehty yleiseksi kuolemisen representaatioksi, vaan yksilöidyksi, juuri edesmenneeseen viittaavaksi. Kuolevat olivat ensisijaisesti kiinnostuneita oman sielunsa tilasta.

Tämä jäi hiukan lyhyeksi, mutta toivottavasti antaa jonkinlaista osviittaa niistä asioista, joiden parissa minä tutkintoani pakerran.

LÄHTEET

Ariés, Philippe (1985): Images of Man and Death. Engl. Janet Lloyd. London: Harvard University Press.

Cohen, Kathleen (1973): Metamorphosis of a Death Symbol. The Transi Tomb in the Late Middle Ages and the Renaissance. California Studies in the History of Art. London: University of California Press.

Panofsky, Erwin (1964): Tomb Sculpture. It’s Changing Aspects from Ancient Egypt to Bernini. London: Thames & Hudson.

Tulossa elämäni paras kesä!

Aivan ensimmäinen tehtäväni juuri nyt on täydentää käsitteiden määrittelyä ja edistää kirjallisuuskatsauksen kirjoittamista. Siinä aion seuraavaksi määritellä mitä organisaatiokulttuuri tarkoittaa. Tämän määrittelyn toimitan ohjaajalleni sähköpostilla viimeistään huomenna maanantaina, 19.5.2014.

Ensimmäisen version kirjallisuuskatsauksesta on oltava valmis 23.5.2014. Se tarkoittaa sitä, että siihen mennessä teoreettista pohjaa varten jo haalittu kirjallinen aineisto on kokonaan käsitelty. Sen jälkeen katsotaan täytyykö teoriapohjaa vielä täydentää, vai joko se riittää.

Teemahaastattelut alkavat nekin jo tällä viikolla ja ne on tarkoitus saada käytännössä valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ("käytännössä" tarkoittaa sitä, että olen jo yhden haastattelun sopinut kesäkuun puolelle). Niiden purkaminen ja muu aineistoanalyysi ovat vuorossa kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana.

Kesäkuun kolmannella viikolla onkin luvassa kunnon puserrus, eli graduretriitti Konnevedellä. En ole aivan selvillä sen sisällöstä, mutta kuvittelen keskittyväni siellä kirjoittamiseen hyvässä ja kirjoittamista edistävässä seurassa ja ympäristössä. Ajatukseni on viimeistään siellä työstää raakatekstiksi kaikki ne gradun palaset, joita ei vielä siihen mennessä ole olemassa.

Graduretriitin jälkeen onkin Juhannus, jolloin istahdetaan hetkeksi ja rentoudutaan hyvässä seurassa veden ja kokon äärellä jossain päin Suomea. Heinäkuussa ohjaajani ei omien sanojensa mukaan aio edes virtsata Mattilanniemen suuntaan, joten jos aion saada häneltä jotakin rakentavaa palautetta ennen sitä, niin minun pitää toimittaa ensimmäinen käsikirjoitusversio hänelle heti graduretriitin jälkeen.

Kesäkuun loppuun mennessä saamani palautteen perusteella väsään sitten uuden suunnitelman ja aikataulun jäljellä olevan työmäärän mukaan. Tavoitteena on, että toinen ja jollakin tavalla viimeistelty käsikirjoitusversio on ohjaajallani luettavana heti elokuussa, kun hän palaa lomalta.

Tässä tämän hetken aikataulua vielä hieman kiteytetymmin:

• 19.5.2014 organisaatiokulttuurin käsitteen määrittely
• 23.5.2014 kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen versio
• 30.5.2014 haastattelut pääosin tehty
• 13.6.2014 aineistoanalyysi
• 16.-19.6.2014 graduretriitti Konnevedellä (intensiivistä kirjoitustyötä)
• Juhannus!
• 23.6.2014 ensimmäinen käsikirjoitusversio ohjaajalle
• 30.6.2014 aikataulun ja tutkimussuunnitelman päivitys
• 15.8.2014 toinen käsikirjoitusversio ohjaajalle

Suunnitelman suurimmat epävarmuustekijät ovat oma optimismini ja keskittyminen omaan ajatteluun ja haihatteluun raa'an lukemisen ja kirjoitustyön sijaan. Persettä penkkiin siis ja näpit kiinni näppikseen!

Oke