Gradu se on kumma sana. Siihen latautuu niin paljon erilaisia tunteita tunneista riippuen. Tällä hetkellä, tuntuu etten oikein saa loman jälkeen napattua kiinni ideasta, motivaatiosta tai aineistosta. Tieteellinen kirjoittaminen on sitten yksi pirulainen. Tänään pohdin olisiko parempi kirjoittaa passiivissa vai minä muodossa. Kirjoitanko nyt sitten millä kielellä sen loppujen lopuksi? Kannattaako vielä edes niin kovasti panikoida tästä ja vaan pelata eli tutustua aineistoon. Aurinkokin paistaa niin nätisti se ei motivoi istumaan sohvalla pleikkarin äärellä. Olen kuitenkin samaan aikaan intoa täynnä, tykkään aiheestani, uskon aiheeseeni ja kaiken lisäksi en malttaisi olla erossa aiheestani. Minulta puuttuu kuitenkin suurin usko, että pystyn kirjoittamaan tieteellistä tekstiä. Graduni suurin pääkallo ja pommi on kirjoittaminen. Tiedän saavani sen tehtyä, mutta millä laadulla ja saako kukaan tolkkua kirjoituksestani? Saako nytkään?

Tykkään keskustella ja onkin siis luonnollista tehdä gradun teksti keskusteluhengessä eri lähteiden sekä minun kanssa. Kelpaako tieteelliseksi tekstiksi sellainen, jossa selvästi näkyy kertojan ääni? Mikä on minun ääneni, olenko filosofinen vai markkinointi henkisempi? Kuka minä olen tieteellisenä kirjoittajana?

Miksi minulla on näin paljon kysymyksiä?

Rakas joulupukki, toivoisin yhtä gradua, ihan pientä vain.

Hain graduaiheeni sivuaineeni proffalta tausta-ajatuksena parantaa tulevaa työllistymistäni tekemällä graduni jostain tarpeellisesta aiheesta. Sain hyvän aiheen ja 9 mapillista arkistosta kopioitua alkuperäismateriaalia, pöytäkirjoja ja niiden liitteitä, erilaisia päätöksiä, esityslistoja ja loputtomasti näihin liittyvää sälää.                            

Kahlasin mapilliset läpi, pilkoin aiheen pienempiin osasiin ja tein kahdesta eri osa-alueesta seminaarityön ja sivuaineen proseminaarityön. Innostuin asiasta, homma oli hyvässä vauhdissa. Lisäksi oli pitkä liuta kysymyksiä ja ajatuksia, siitä mitä jatkotutkimuksessa pitäisi tehdä, mistä pitäisi ottaa selvää ja ketä haastatella. Vuonna 2005. Seuraavana vuonna oli tarkoitus valmistua töiden ohella. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Ja sitten ei ollut enää edes tarkoitusta. Viimeiset viisi vuotta olen hoitanut kotona lapsia, joita on nykyisin kolme.

Olen istunut tuijottelemassa gradutiedostoja useampaan otteeseen vuosien varrella. Ensin työn ohella, sitten miehen lomilla, aina silloin, kun olen pystynyt parisen viikkoa olemaan päivisin pois kotoa. Muutaman viikon, joista ensimmäinen menee siihen, että kahlaan läpi kaikki epämääräiset sälätiedostot ja kirjoittamani sekavat pätkät, toinen siihen, että yritän päästä perille alan viimeaikaisista tapahtumista, tässä vuosien varrella julkaistuista teoksista ja muusta ajankohtaisesta. Sitten onkin hyvällä tuurilla ollut viikko tai kaksi tehdä varsinaista tutkimusta ja käydä läpi materiaalia, jotta voin taas onnellisesti unohtaa tämän kaiken ennen seuraavaa kertaa ja aloittaa maidoksi sulaneilla aivoillani uudelleen alusta.

Vuosien kuluessa ja yliopistomaailman etäännytyä elämästäni ajatus ymmärrettävän tieteellisen tekstin, käsitettävien tutkimustulosten ja perustellun argumentaation tuottamisesta on kasvanut lähes ylitsepääsemättömän suureksi. Olen taapertanut kirjastolle, tuijotellut tiedostojani ja mennyt illalla kotiin saamatta mitään tehtyä. Kohta 2 (ja miksei myös kohta 3 silloin aloittaessani) Marjaanan bloggauksesta osuu ja uppoaa myös täällä.

Tällä hetkellä tarvon suossa, josta en löydä ulos, koska en tiedä mihin tarttua. Kahlatako läpi taas yhdeksän mapillista aineistoa? Lähteäkö arkistoon katsomaan, mitä puuttuu? Lukeako ensin matkan varrella ilmestynyttä kirjallisuutta ja muuta tutkimusta? Vai pitäisikö ensin saada joku teoria, mitkä teoria, mistä se tulee, miten sen saa nivottua työhön? Olen erittäin epäteoreettinen ihminen, mutta kai tähän tieteellisen tekstin kategoriaan kuuluvaan sepustukseen pitäisi joku viitekehys saada. Tekstin määrä ei tule olemaan ongelma, pystyn suoltamaan loputtomat määrät liirumlaarumia, mutta tässä tapauksessa pitäisi löytää laatua korvaamaan määrää. :P

En ollut kuukausiin käynyt yliopiston sähköpostissa, kun satuin sen pari viikkoa sitten avaamaan ja Gradu vauhtiin –kurssi pomppasi silmieni eteen. Tämä oli selvästi merkki siitä, että nyt on Aika. Aika ravistaa kaikki maitohöyryt korvista ulos ja aloittaa uudestaan, viskata sivuun vuosien möröt, jotka kuiskuttelevat pöydän alta ja nurkista. Tosin vieläkin pelottaa. Tutkimusaihe, oliko se joku lasten retkiohjelma? Teoria, hmm, voiko sillä pestä vauvan pyllyn? 

Olen aina ollut viime hetken suorittaja. Ensin tuskailen loputtoman kauan sitä ja tätä, sitten ihmettelen tuota ja vaikka siivoan jääkaappia ja ammeen alusia vältelläkseni itse tekemistä. Sitten lopulta, päivää, viikkoa, kuukautta ennen työn palautusta tai tenttipäivää luen, kirjoitan, tutkin, hutkin ja tulostan hullun raivolla asiat valmiiksi. Yleensä lopputulos on ollut hyvä. Ehkäpä tämä kahdeksan vuoden marinointi ja pohdinta-aika takaa erityisen loistavan lopputuloksen?

NÄKÖKULMAA TIETEELLISEEN KIRJOITTAMISEEN!


Olen aina ollut enemmänkin luova kuin tieteellinen kirjoittaja. Opintojen ja vuosien varrella olen kuitenkin kirjoittanut paljon erilaisia tekstejä niin esseeestä suurempiin kirjoitustöihin.

Tieteellinen kirjoittaminen on mielestäni aika paljon tekniikkaa, joka on opittavissa. Sulavan testin, oikeinkirjoittamisen lisäksi arvostan omaa tyyliä. Ei ole tarkoitus, että kaikki gradut olisivat  ulkoasultaan kuin jonkin ministeriön tuottamat julkaisut.

Itselleni kirjoittaminen on nopeaa ja sujuvaa, mutta minun on usein korjailtava paljon tekstiä jälkikäteen, kuten lauseiden järjellisyyttä tai pilkutusta.

Tein kandini aiheesta, joka ei kiinnostanut, joten minulla on huono kokemus, tieteellisestä kirjoittamisesta. Kuitenkin graduni on nyt keväällä valmistunut melko hyvin ja kaipaan tältä kurssilta lisää apuja ja tyylivinkkejä, jotta graduni olisi valmistuessaan hyvää tieteellistä tekstiä.

Tieteellinen kirjoittaminen on, mielestäni, taitoa esittää uutta tutkimustietoa mahdollisimman hyvin. Juuri tätä taitoa haluan oppia lisää. Se on sääntöjä, joita on hyvä noudattaa. Esimerkiksi ideavirkkeellä tai metatekstillä saa paljon aikaan, kun pyritään hyvään tekstiin!

Kaikki kirjoittaminen kiinnostaa

Todellakin: olen kiinnostunut kaikenlaisesta kirjoittamisesta, tieteellinen sellainen mukaanlukien. Kokemukseni tieteellisestä kirjoittamisesta tosin on hyvin vähäistä. Kandidaatintutkielmasta on jo aikaa, ja laadin sen etäopiskellen vauvanhoidon lomassa. Nyt, lapsenhoitovuosien jälkeen, taas opiskelujen pariin palattuani käsillä olisi mahdollisesti muutaman tieteellisen artikkelin laatiminen ainepedagogisiin opintoihin liittyen sekä – gradu.

Gradu jännittää. Tutkimusalue on minulle melko vieras, ja tartuin siihen lähes mielijohteesta. Pääaineeni on kirjallisuus mutta teen gradun kirjoittamisen opintoihin. Toki kuitenkin perustelin tekemääni valintaa itselleni sillä, että haluan ammatillisista syistä kehittää myös kirjoittamisen tutkimuksen osaamistani. Gradun aihe on heiveröisesti hahmottunut. Muuhun koetan saada tarttumapinnan nyt, tämän kurssin myötä.

Tieteellisen kirjoittamisen tuntemukset

Joskus aikoinaan tuli kirjoitettua päättötyö ammattikorkeakouluopintoihin, mutta se piti sisällään enemmän tietokantaohjelman suunnittelua, kehittelyä, toteutusta ja opastusta. Nyt tuleva maisteriopintojen gradu aiheuttaa hivenen haasteita. Itse kirjallisuuskatsaukset eivät ole kovin monimutkaisia ja on melko helppoakin etsiä oikeanlaisia lähteitä tiettyjen asioiden pohjaksi tai todisteeksi. Vaikeinta ehkä on valita itse tutkimusmenetelmä, tietää ylipäätänsä tutkimusaihe ja koota seikat jollain tavalla pohdiskellen yhteen.

Aihetta olen jo lähtenyt rajaamaan verkko-opiskeluympäristöön ja sultautuvaan oppimiseen sekä saanut siitä aikaiseksi jonkun 10 sivua tekstiä, mutta varsinaiseen "vauhtiin" omaa graduani en ole saanut. Sisällysluettelolla on yritetty luoda jonkinlaista punaista lankaa, millä edetä, mutta ongelmia ehkä aiheuttaa se, että ei tiedä mihin lanka loppuu. On mennyt vain sekaisin siitä, kun erilaiset "ohjaajat" ovat yrittäneet antaa kukin omaa näkemystään tai yrittäneet antaa jonkun sinisen langan, mutta vaikea on sinistä lankaa seurata jos itse mieltää langan punaiseksi. Pitäisi siis nähdä prosessia siten, että se muodostuu itselle jotenkin selkeäksi. Tietää mihin kysymykseen etsiä vastausta, mille kohderyhmälle suuntaa tutkimuksen ja millä menetelmällä.

Graduhirviön matkassa

Gradusta olisi kai selvinnyt vähemmälläkin työllä?

Sen sijaan olen valinnut hieman monimutkaisemman suoritustavan. Graduni kenttäaineisto on kerätty melkoisen omatoimisesti kesällä 2009 kiertäen noin 60 keskisuomalaista suota. Suoretkiltä jäi käteen paitsi lukuisia elämyksiä, myös hirmuinen määrä aineistoa ja nippu määritettäviä kasveja. Alkuperäisenä ajatuksenani oli kasata soista kartta-aineisto, jota vertaamalla pohjavesitietoihin saataisiin näkymään erityiset kohteet. Olisi ehkä kannattanut tutkia ennen hutkimista, sillä asiahan ei suinkaan edennyt niin kuin oli suunniteltu... Koko Keski-Suomen kattavaa aineistoa pohjavesistä ei nimittäin ole olemassakaan!

Eipä auttanut kuin alkaa miettimään, mitä valtavalla aineistolla voitaisiin tehdä. Tässä välissä meni tietysti muutama vuosi täysin muiden asioiden parissa kuin gradun, jotta kirjoittaminen olisi entistä helpompaa. Melkoinen epätoivo valtasi minut tajutessani jossain välissä, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan siitä mitä aineistolle pitäisi tehdä. Onneksi tässä vaiheessa graduohjaajani oli kuitenkin jo vaihtunut ja uuden ohjauksen myötä saatiin kiinni ajatuksesta, joka oli niin kutkuttavan mielenkiintoinen ettei sitä voinut olla hyödyntämättä. Graduni ajautui aivan uusille urille.

Kun tekee tutkimusta, jota ei ole juurikaan ennestään tehty, on vaarana ettei kaikki metodit olekaan aikaisemmin kokeiltuja. Tämän vuoksi mm. pohjakirjallisuuden löytyminen voi olla erityisen haastavaa. En edelleenkään tiedä onko minulla oikeanlaisia artikkeleita, joiden avulla voisin kirjoittaa sopivan johdannon... Ainoa asia mitä olen tähän mennessä pystynyt kirjoittamaan on aineisto ja menetelmät -osio. Pienoista päänvaivaa aiheuttaa myös ohjelma, jolla olisi tarkoitus saada niitä tuloksia ulos. Koska ohjelma on vasta kehitysasteella, ei siihen ole olemassa käyttöohjeita tai edes tarkkaa informaatiota mitä lukuja minnekin laitetaan. Kuulostaa siis varsin lupaavalta, eikö?

Ydinongelmana taitaakin siis olla, kuinka kirjoittaa kun ei ole vielä selvillä asioita, joista kirjoittaisi?
 
Muistisäännöt graduhirviön luomiseksi:
1. Aineistoa kannattaa kerätä enemmän kuin pystyy käsittelemään.
2. Gradun teossa kannattaa pitää pitkiä taukoja, ettei tekstiin kyllästy kun ei enää edes muista mihin on viimeksi jäänyt.
3. Valitse aihe, josta ei löydy vielä ennakkotutkimusta, niin varmistat lähdekirjallisuuden vajaavaisuuden.
4. Käytä aineiston käsittelyyn ohjelmia, jotka ovat vielä kehitysasteella, niin säilytät yllätysmomentin loppuun saakka.
5. Varmista, että aihe on niin laaja, ettet tiedä mihin sen viimeisen pisteen laittaisit!

-Marjaana

Uusi kurssi, uudet kirjoittajat!

Ensi maanantaina alkaakin sitten uusi Gradu vauhtiin -koulutus - siispä tervetuloa uudet kirjoittajat tämän blogin pariin!

Ensimmäinen tehtävänne on tosiaan kirjoittaa postaus, jossa kertoilette hieman - toivottavasti mahdollisimman vapaasti - tieteelliseen kirjoittamiseen liittyvistä ajatuksista, kokemuksista ja käsityksistänne - mitä nyt matkan varrella on tarttunut mukaan ja ehkä jäänyt vaivaamaankin.

Kuvia, videoita, linkkejä ja mitä tahansa aiheeseen liittyvää saa mielellään lisätä omaan tekstiin. Kommentoikaa toki myös toistenne juttuja, jos ehditte.

Tällä forumilla ei missää nimessä odoteta viimeisteltyä kielenkäyttöä, vaan idea on, että voitte purkaa vapaamuotoisesti ajatuksianne ja selvittää asioita ennen kaikkea itseänne varten. Pituus, tyyli tai muotorajoituksia ei siis ole - tärkeää tässä ensimmäisessä tehtävässä on sen sijaan pohtia omia akateemiseen kirjoittamiseen liittyviä asenteita ja ennakko-odotuksia.

Ensimmäinen postaus olisi hyvä olla julkaistuna ensimmäiseen tapaamiseen mennessä.

Siispä siitä vain harjoittelemaan!

Elina