Gradu se on kumma sana. Siihen latautuu niin paljon erilaisia
tunteita tunneista riippuen. Tällä hetkellä, tuntuu etten oikein saa
loman jälkeen napattua kiinni ideasta, motivaatiosta tai aineistosta.
Tieteellinen kirjoittaminen on sitten yksi pirulainen. Tänään pohdin
olisiko parempi kirjoittaa passiivissa vai minä muodossa. Kirjoitanko
nyt sitten millä kielellä sen loppujen lopuksi? Kannattaako vielä edes
niin kovasti panikoida tästä ja vaan pelata eli tutustua aineistoon.
Aurinkokin paistaa niin nätisti se ei motivoi istumaan sohvalla
pleikkarin äärellä. Olen kuitenkin samaan aikaan intoa täynnä, tykkään
aiheestani, uskon aiheeseeni ja kaiken lisäksi en malttaisi olla erossa
aiheestani. Minulta puuttuu kuitenkin suurin usko, että pystyn
kirjoittamaan tieteellistä tekstiä. Graduni suurin pääkallo ja pommi on
kirjoittaminen. Tiedän saavani sen tehtyä, mutta millä laadulla ja saako
kukaan tolkkua kirjoituksestani? Saako nytkään?
Tykkään
keskustella ja onkin siis luonnollista tehdä gradun teksti
keskusteluhengessä eri lähteiden sekä minun kanssa. Kelpaako
tieteelliseksi tekstiksi sellainen, jossa selvästi näkyy kertojan ääni?
Mikä on minun ääneni, olenko filosofinen vai markkinointi henkisempi?
Kuka minä olen tieteellisenä kirjoittajana?
Miksi minulla on näin paljon kysymyksiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti