Hyvää lähdetään tekemään

Rakastan listoja! Eräs merkityksellisimmistä ja tärkeimmistä listoistani sisältää asioita, joita haluan tässä elämässä saavuttaa tai kokea. Tällä listalla lukee myös valmistuminen, ja valmistuminen tekee näin ollen myös gradusta itselleni merkityksellisen. 

Haluan tehdä hyvän gradun, se on selvä. Kauppakorkeakoulun arvostelutaulukon mukaan nelosen (kiitettävä) arvosanan saaneelta gradulta odotetaan innovatiivista ja haastavaa tutkimustehtävää, hyvää teorioiden tuntemusta ja ymmärrystä sekä tehtävään sopivia metodi- ja aineistovalintoja. Tutkimuksen tulisi tuottaa uusia tuloksia ja johtopäätösten olla selkeitä. Työn tulee olla hyvin viimeistelty ja rakenteeltaan selkeä ja johdonmukainen. Kuulostaa ihan tavoittelemisen arvoiselta tasolta, eikös? 

Toisaalta, ohjaajani on vaativa. En usko, että nelosen arvosana irtoaa häneltä kevyin perustein, mutta olen valmis tekemään töitä sen eteen sen verran, kun tarvitaan. Tuolle tasolle kuitenkin tähdätään, ja ohjaajan tinkimätön tyyli varmasti auttaa hyvän työn tekemisessä.

Toinen tärkeä tavoite itselleni gradun suhteen on aikataulu: vuoden päästä pitää olla maisterin tutkinnon (ja kandin, hups…) kanssa valmista. Tähän on yksi melko hyvä ulkoinen motivaattori innostamassa, ja aikataulunkin pitäisi olla realistinen. Vaikka opinnot ovat lukuisine alan vaihtoineen ja lapsien kanssa kotona vietettyjen vuosien jälkeen venyneet pitkiksi, nyt pitäisi vaan jaksaa uskoa, että valmistuminen on ihan oikeasti mahdollista, ja tehdä päivittäin töitä sen eteen. Yksi vuosi enää, jaksaa, jaksaa!

Oma gradutavoitteeni

Koska olen taistellut gradun kanssa jo niin järkyttävän kauan, ensimmäinen ja tärkein tavoitteeni on saada juttu vain valmiiksi. Arvosanalla ei enää ole sen erityisempää merkitystä nyt, kun vuodet ovat kuluneet.

Silloin gradumatkaa aloitellessani toivoin kovasti erinomaista arvosanaa ja vaikka jatko-opintoihinkin tähtäävää suoritusta, mutta nykyminäni on sopivasti kypsynyt (varmaan useammassakin mielessä) ja tyytyy paljon vähempäänkin. Ensin homma alustavasti pakettiin ja sitten mahdollisesti viilailua, jos alkuperäisen tuotoksen perusteella voisikin olla mahdollisuutta korkeampaan arvosanaan pienten korjailujen jälkeen.

Olen menneinä vuosina selannut useampiakin oman alani graduja. Ensimmäinen ja minulle tärkeä huomio on se, että niitä on kaikenlaisia ja kaiken tasoisia. Ja kaikki ovat läpi päässeet, koska ovat saaneet gradunsa julkaistuakin. Ratkaisumalleja graduongelmiin on valtava määrä selaamissani graduissa: enköhän minäkin sieltä ne itselleni sopivat ja mieleiset sitten löydä, kun tarvetta ilmenee.

Minun tavoitteeni

Tavoitteenani on kirjoittaa gradu, johon olen itse tyytyväinen. Olen aina pyrkinyt suoriutumaan opiskeluistani, työstäni tai milloin mistäkin siten, että voin olla itse tyytyväinen. En koe olevani ihminen, joka menee sieltä, mistä aita on matalin, vaan pidän siitä, että voin omalla toiminnallani saavuttaa itselleni asettamani (ajoittain korkeatkin) tavoitteet. Kai tätä määrätietoisuudeksikin voisi kutsua.

Tällainen määrätietoisuus määrittää myös suhdettani tekeillä olevaan graduun. Kun mietin graduun liittyviä tavoitteitani arviointikriteerien valossa, on tavoitteenani tehdä hyvän ja erinomaisen välimaastoon sijoittuva työ. Tiedän kuitenkin, ettei sen aivan korkeimman arvosanan saavuttaminen ole kovinkaan helppoa tai realistista, joten myös hyvään arvosanaan olisin tyytyväinen. Arvosanatavoitteet onkin hyvä pitää mielessä, mutta gradun tekemisen esteeksi tai viime tapaamiskerran kaltaisiksi gradumöröiksi niiden ei pidä antaa muodostua. 

Synttärilahjaksi kovakantinen?

Aloittaessani vuosia sitten gradumatskun läpikäymisen tavoitteenani oli tehdä erinomainen gradu. Halusin tehdä täydellisen työn, jonka pohjana ovat monipuoliset materiaalit arkistolähteistä haastatteluihin ja joka ansiokkaasti lisää alan vähäistä kirjoitettua tutkimusta ja alan historian tuntemusta. Proffa vinkkasi, että tämä varmaan sitten julkaistaan. Tämä ehkä asettikin riman korkealle ja muiden jumien lisäksi iski rimakauhu. Sen sijaan, että olisin kirjoittanut jotain, mitä tahansa, jota voi korjata ja parannella myöhemmin, en kirjoittanut mitään. Julkaisukelpoisen tekstin tekeminen tuntui vaikealta ja paljon oli muitakin hyviä tekosyitä. 

Tällä hetkelle tuntuu siltä, että tavoitteeni on rääpiä kasaan jotain kirjoitettua sontaa, jolla pääsee läpi ja saan paperit ulos. Aikaa on kolmisen kuukautta, sen verran mies on kotona lasten kanssa. Huippua olisi, jos saisin gradun tarkastukseen heinäkuun loppuun mennessä, siinäpä olisikin synttärilahjaa monen vuoden edestä. Tavoitteena on, että voin sanoa lopultakin tehneeni sen hemmetin gradun ja valmistuneeni (kaikille niille ihmisille, jotka lakkasivat kyselemästä valmistumiseni perään jo reilu puoli vuosikymmentä sitten). Tai paremminkin, että saan tehtyä tämän etoprojektin, jonka tekeminen vaatii vain perslihaksia ja kestävyyttä ja joka syö ihmistä keskeneräisyydellään. Jumalaare, en mää nyt niin paljon tyhmempi ole kuin ne tuhannet muut, jotka ovat gradunsa tehneet suit sait sukkelaan pois alta. 

Haluan tämän vuosikausia takaraivossa kuiskutelleen mörököllin pois nurkista pyörimästä. Ilolla sen ulos lakaisenkin, jotta voin vastedes riemuiten viettää joutilasta aikaa silloin, kun sitä on. Teorioista ja metodeista viis, niistä voin tinkiä, nyt kirjoitetaan selväkielinen esitys asiasta, joka aiheekseni on annettu ja sillä sipuli.

Tiedän kuitenkin, että itsekritiikkini ei salline minun lähettää tarkastettavaksi mitä tahansa sotkua. Olen tottunut saamaan erinomaisia ja hyviä arvosanoja, joten en usko, että tässäkään tapauksessa lopulta tahdon laskea rimaa kovin alas, vähintään kolmonen gradusta olisi saatava. Ei se nelonenkaan haittaisi… 

Ensimmäinen etappi on kahlata läpi uudelleen materiaalit ja vuosien varrella lisääntynyt kirjallisuus ja saada edes jonkinlainen kasa peräkkäisiä sanoja aikaiseksi heinäkuun loppuun mennessä. Jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään haastatteluja, joista saisin arvokasta ja tarpeellista lisätietoa aiheestani. Edellä mainituissa tehtävissä riittänee puuhaa touko- ja kesäkuulle, joten haastattelut jäisivät heinäkuulle. 

Epäilen kuitenkin suuresti, että haastattelujen tekeminen heinäkuussa saattaapi olla jopa hitusen haastavaa, harvempi halunnee laiturinnokasta paneutua muistelemaan töitään ja yhteiskunnallista tilannetta vuosilta 1972 – 1993. Olkoon tavoite siis saada projekti muuten kuosiin ennen elokuuta, haastattelut hoidetaan, kun ihmiset saadaan kiinni ja syksyn mittaan naputtelen homman lopullisesti kasaan. Jospa se joulupukki sittenkin toisi valmiin gradun ja valmistumisen mukanaan.

Suurimmat odotukset gradulleni luon itse

Kun lähden miettimään, mitä itse gradultani odotan, on ensimmäinen ajatukseni varsin selkeä: Etta se tulee valmiiksi! En lähtökohtaisesti usko (oikeastaan olen jopa varma), että työn arvosanalla on loppuelämäni kannalta hirvittävän suurta merkitystä niin työnsaannin kuin minkään muunkaan tekijän osalta. Minkäänlaista numeropainetta minulla ei siis ole itseni tai muiden puolesta.  Miksi työn tekeminen tuntuu sitten niin stressaavalta? Miksen vain kirjoita sitä alta pois?

Siksi, että taidan kuitenkin pitää aiheestani ja haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Odotan, että tutkimuksestani on minulle oikeasti hyötyä tulevaisuuden ammatissani, joten haluan ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Yhteiskuntaa en usko pelastavani, mutta jos joku kollegoistani kokee saavansa työstäni jotain hyötyä, on se jo valtava plussa. Minua hieman pelottaa, että joudun hätiköimään kirjoittamisen kanssa enkä saa gradustani aivan sellaista kuin toivoisin. Toisaalta, jos valmistun ja pääsen tekemään unelmieni töitä, niin haittaako sekään..?

Arviointiperusteisiin ja valmiisiin graduihin tutustuessani, huomaan ettei sen suurempia odotuksia graduani kohtaan tule myöskään tiedekuntani puolelta. Toki he toivoisivat uutta ja merkittävää tietoa, mutta tärkeämpää taitaa kuitenkin olla saada opiskelijat valmistumaan ajoissa.

 En ole koskaan pitänyt tieteellistä kirjoittamista erityisen haastavana, joten työnä gradu ei kuulosta maata järisyttävältä. Nyt pitäisi vain oikeasti realisoida tavoitteeni ja ryhtyä kirjoittamaan pelkän suunnittelun sijasta. Vaikkei lopputulos ei aivan vastaisikaan odotuksia, kukaan ei tule syyttämään. Ainoa, ketä harmittaisi olisin mina ja itselleni voin aina antaa uuden mahdollisuuden.

Vauhdilla pakettiin!

Gradu taipaleeni alkoi jo kauan sitten, ja sen eteen on tehty jo paljon enemmän kuin olisi pitänyt. Kuten nykyinen ohjaajani sanoi: " Tästä aineistosta saisi väitöskirjan, useamman gradun ja kandintöitä..."
Haastavinta on siis pitää kaikki langat käsissä ilman niiden karkaamista, kuten kandintyöni kanssa kävi.

Minulta odotetaan tavoitteitteni mukaan selkeää kokonaisuutta käsitellä laajaa ja vaikeaa aihetta hyvällä suomenkielellä. Aikarajoitteiden vuoksi täytynee kenties tyytyä hieman suppeampaan taustatietojen hankintaan, mutta toivoisin muuten pystyväni käsittelemään kokonaisuutta hallitusti ja tehokkaasti. Lukemani graduesimerkki ei oikeastaan poikennut siitä, mitä ajattelinkin gradusta. Omalla kohdallani haasteita tosin aiheuttaa todennäköisesti sopivan lähdemateriaalin poiminta.

Jos graduni poikisi minulle töitä jatkossa, olisi se enemmän kuin uskallan tällä hetkellä ajatella. Toivon vain, etten aseta itselleni liikaa vaatimuksia työn suhteen. Että malttaisin päästää sen käsistäni ajoissa...

-Marjaana

jouluksi pakettiin

"Minun tavoitteeni"

          -Maailman valloitus



 En usko, että minulta kukaan muu odottaa yhtään mitään muuta kuin, että valmistus jossain vaiheessa. Enkä tiedä kuinka moni siitäkään oikeastaan välittää. Tämä maisteritutkinnon hankkiminen oli hyvin oma-aloitteista ja se on tärkeää lähinnä itselleni. Pahin mahdollinen ihminen on siis kaikkien odotuksien takana: Minä itse. En odota mullistavani maailmaa gradullani, mutta haluan saada siitä nelosen. Se on oma henkilökohtainen tavoitteeni ja sellainen mihin pystyn suhteellisen kovalla työllä tähtäämään.  Tulosten esittely ja pohdinta, on graduni kannalta, ehkä yksi tärkeimmistä ja mihin kannattaa panostaa. Olen huomannut ilokseni graduja lukiessani, että ne saattavat olla hyvinkin selkeä kielisiä ja jopa helppoja akateemisesti vivahtavia tekstejä. Itse jopa olen vahingossa päätynyt omistamaan taikussa tehdyn gradun Keijujen lähteillä. Sain sen joululahjaksi muutama vuosi sitten. Jos gradun voi paketoida, silloin sen luulisi olevan myös viihdyttävä.

Aijon pitää tiukasti kiinni tavoitteestani saada gradu valmiiksi jouluksi 2014. Siihen onneksi vielä hyvin aikaa ja gradu on vauhdissa, mutta vasta kiitoradalla. Mielestäni pitkittämäsille ei ole perusteltua syytä ja jotain kovin poikkeuksillista ja suunnittelematonta täytyy tapahtua, etten graduani kirjoita tämän vuoden aikana. Opintoja oikeutta kuitenkin vielä on gradun jälkeen. Suurimpia pelkojani taitaakin olla mitäs sitten...

Suunnitelma valloittaa maailma alkaa tutkimalla omia mukavuus alueita ja valitsemalla sieltä oikeat välineet päästäkseen ainakin kolme metriä kauemmaksi. Paikalleni en jää ja liian laskelmoivasti en pääse koskaan testaamaan rajojani.