Synttärilahjaksi kovakantinen?

Aloittaessani vuosia sitten gradumatskun läpikäymisen tavoitteenani oli tehdä erinomainen gradu. Halusin tehdä täydellisen työn, jonka pohjana ovat monipuoliset materiaalit arkistolähteistä haastatteluihin ja joka ansiokkaasti lisää alan vähäistä kirjoitettua tutkimusta ja alan historian tuntemusta. Proffa vinkkasi, että tämä varmaan sitten julkaistaan. Tämä ehkä asettikin riman korkealle ja muiden jumien lisäksi iski rimakauhu. Sen sijaan, että olisin kirjoittanut jotain, mitä tahansa, jota voi korjata ja parannella myöhemmin, en kirjoittanut mitään. Julkaisukelpoisen tekstin tekeminen tuntui vaikealta ja paljon oli muitakin hyviä tekosyitä. 

Tällä hetkelle tuntuu siltä, että tavoitteeni on rääpiä kasaan jotain kirjoitettua sontaa, jolla pääsee läpi ja saan paperit ulos. Aikaa on kolmisen kuukautta, sen verran mies on kotona lasten kanssa. Huippua olisi, jos saisin gradun tarkastukseen heinäkuun loppuun mennessä, siinäpä olisikin synttärilahjaa monen vuoden edestä. Tavoitteena on, että voin sanoa lopultakin tehneeni sen hemmetin gradun ja valmistuneeni (kaikille niille ihmisille, jotka lakkasivat kyselemästä valmistumiseni perään jo reilu puoli vuosikymmentä sitten). Tai paremminkin, että saan tehtyä tämän etoprojektin, jonka tekeminen vaatii vain perslihaksia ja kestävyyttä ja joka syö ihmistä keskeneräisyydellään. Jumalaare, en mää nyt niin paljon tyhmempi ole kuin ne tuhannet muut, jotka ovat gradunsa tehneet suit sait sukkelaan pois alta. 

Haluan tämän vuosikausia takaraivossa kuiskutelleen mörököllin pois nurkista pyörimästä. Ilolla sen ulos lakaisenkin, jotta voin vastedes riemuiten viettää joutilasta aikaa silloin, kun sitä on. Teorioista ja metodeista viis, niistä voin tinkiä, nyt kirjoitetaan selväkielinen esitys asiasta, joka aiheekseni on annettu ja sillä sipuli.

Tiedän kuitenkin, että itsekritiikkini ei salline minun lähettää tarkastettavaksi mitä tahansa sotkua. Olen tottunut saamaan erinomaisia ja hyviä arvosanoja, joten en usko, että tässäkään tapauksessa lopulta tahdon laskea rimaa kovin alas, vähintään kolmonen gradusta olisi saatava. Ei se nelonenkaan haittaisi… 

Ensimmäinen etappi on kahlata läpi uudelleen materiaalit ja vuosien varrella lisääntynyt kirjallisuus ja saada edes jonkinlainen kasa peräkkäisiä sanoja aikaiseksi heinäkuun loppuun mennessä. Jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään haastatteluja, joista saisin arvokasta ja tarpeellista lisätietoa aiheestani. Edellä mainituissa tehtävissä riittänee puuhaa touko- ja kesäkuulle, joten haastattelut jäisivät heinäkuulle. 

Epäilen kuitenkin suuresti, että haastattelujen tekeminen heinäkuussa saattaapi olla jopa hitusen haastavaa, harvempi halunnee laiturinnokasta paneutua muistelemaan töitään ja yhteiskunnallista tilannetta vuosilta 1972 – 1993. Olkoon tavoite siis saada projekti muuten kuosiin ennen elokuuta, haastattelut hoidetaan, kun ihmiset saadaan kiinni ja syksyn mittaan naputtelen homman lopullisesti kasaan. Jospa se joulupukki sittenkin toisi valmiin gradun ja valmistumisen mukanaan.

Suurimmat odotukset gradulleni luon itse

Kun lähden miettimään, mitä itse gradultani odotan, on ensimmäinen ajatukseni varsin selkeä: Etta se tulee valmiiksi! En lähtökohtaisesti usko (oikeastaan olen jopa varma), että työn arvosanalla on loppuelämäni kannalta hirvittävän suurta merkitystä niin työnsaannin kuin minkään muunkaan tekijän osalta. Minkäänlaista numeropainetta minulla ei siis ole itseni tai muiden puolesta.  Miksi työn tekeminen tuntuu sitten niin stressaavalta? Miksen vain kirjoita sitä alta pois?

Siksi, että taidan kuitenkin pitää aiheestani ja haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Odotan, että tutkimuksestani on minulle oikeasti hyötyä tulevaisuuden ammatissani, joten haluan ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Yhteiskuntaa en usko pelastavani, mutta jos joku kollegoistani kokee saavansa työstäni jotain hyötyä, on se jo valtava plussa. Minua hieman pelottaa, että joudun hätiköimään kirjoittamisen kanssa enkä saa gradustani aivan sellaista kuin toivoisin. Toisaalta, jos valmistun ja pääsen tekemään unelmieni töitä, niin haittaako sekään..?

Arviointiperusteisiin ja valmiisiin graduihin tutustuessani, huomaan ettei sen suurempia odotuksia graduani kohtaan tule myöskään tiedekuntani puolelta. Toki he toivoisivat uutta ja merkittävää tietoa, mutta tärkeämpää taitaa kuitenkin olla saada opiskelijat valmistumaan ajoissa.

 En ole koskaan pitänyt tieteellistä kirjoittamista erityisen haastavana, joten työnä gradu ei kuulosta maata järisyttävältä. Nyt pitäisi vain oikeasti realisoida tavoitteeni ja ryhtyä kirjoittamaan pelkän suunnittelun sijasta. Vaikkei lopputulos ei aivan vastaisikaan odotuksia, kukaan ei tule syyttämään. Ainoa, ketä harmittaisi olisin mina ja itselleni voin aina antaa uuden mahdollisuuden.

Vauhdilla pakettiin!

Gradu taipaleeni alkoi jo kauan sitten, ja sen eteen on tehty jo paljon enemmän kuin olisi pitänyt. Kuten nykyinen ohjaajani sanoi: " Tästä aineistosta saisi väitöskirjan, useamman gradun ja kandintöitä..."
Haastavinta on siis pitää kaikki langat käsissä ilman niiden karkaamista, kuten kandintyöni kanssa kävi.

Minulta odotetaan tavoitteitteni mukaan selkeää kokonaisuutta käsitellä laajaa ja vaikeaa aihetta hyvällä suomenkielellä. Aikarajoitteiden vuoksi täytynee kenties tyytyä hieman suppeampaan taustatietojen hankintaan, mutta toivoisin muuten pystyväni käsittelemään kokonaisuutta hallitusti ja tehokkaasti. Lukemani graduesimerkki ei oikeastaan poikennut siitä, mitä ajattelinkin gradusta. Omalla kohdallani haasteita tosin aiheuttaa todennäköisesti sopivan lähdemateriaalin poiminta.

Jos graduni poikisi minulle töitä jatkossa, olisi se enemmän kuin uskallan tällä hetkellä ajatella. Toivon vain, etten aseta itselleni liikaa vaatimuksia työn suhteen. Että malttaisin päästää sen käsistäni ajoissa...

-Marjaana

jouluksi pakettiin

"Minun tavoitteeni"

          -Maailman valloitus



 En usko, että minulta kukaan muu odottaa yhtään mitään muuta kuin, että valmistus jossain vaiheessa. Enkä tiedä kuinka moni siitäkään oikeastaan välittää. Tämä maisteritutkinnon hankkiminen oli hyvin oma-aloitteista ja se on tärkeää lähinnä itselleni. Pahin mahdollinen ihminen on siis kaikkien odotuksien takana: Minä itse. En odota mullistavani maailmaa gradullani, mutta haluan saada siitä nelosen. Se on oma henkilökohtainen tavoitteeni ja sellainen mihin pystyn suhteellisen kovalla työllä tähtäämään.  Tulosten esittely ja pohdinta, on graduni kannalta, ehkä yksi tärkeimmistä ja mihin kannattaa panostaa. Olen huomannut ilokseni graduja lukiessani, että ne saattavat olla hyvinkin selkeä kielisiä ja jopa helppoja akateemisesti vivahtavia tekstejä. Itse jopa olen vahingossa päätynyt omistamaan taikussa tehdyn gradun Keijujen lähteillä. Sain sen joululahjaksi muutama vuosi sitten. Jos gradun voi paketoida, silloin sen luulisi olevan myös viihdyttävä.

Aijon pitää tiukasti kiinni tavoitteestani saada gradu valmiiksi jouluksi 2014. Siihen onneksi vielä hyvin aikaa ja gradu on vauhdissa, mutta vasta kiitoradalla. Mielestäni pitkittämäsille ei ole perusteltua syytä ja jotain kovin poikkeuksillista ja suunnittelematonta täytyy tapahtua, etten graduani kirjoita tämän vuoden aikana. Opintoja oikeutta kuitenkin vielä on gradun jälkeen. Suurimpia pelkojani taitaakin olla mitäs sitten...

Suunnitelma valloittaa maailma alkaa tutkimalla omia mukavuus alueita ja valitsemalla sieltä oikeat välineet päästäkseen ainakin kolme metriä kauemmaksi. Paikalleni en jää ja liian laskelmoivasti en pääse koskaan testaamaan rajojani.

Minun tavoitteeni pro- gradussa tutkielmassa!

 

Käydessäni lävitse YTK: n graduohjeita huomasin vaatimuksen itsenäisyydestä. Sitä gradu juuri on, sillä loppujen lopuksi on minusta itsestäni riippuvaista, että millaisen gradun teen.  Olen varannut graduprojektille aikaa toukokuusta heinäkuun loppuun. Tarkoituksenani olisi saada gradu tehtyä ennen kuin lähden vaihtoon syyskuussa.

Tavoitteeni on saada gradusta vähintään arvonaan hyvä, mutta tähtään kiitettävään. Tämä vaatii minulta hyvää viimeistelyä ja pyrkimystä kuljettaa punaista lankaa koko työn ajan. Haastattelut olen jo melkein tehnyt ja nyt olisi litterointi ja analyysia jäljellä.

Graduni vaikuttaa yhteiskunnalliseen elämään, koska tutkin mielenterveyskuntoutujia, joilla on paljon sanottavaa juuri yhteiskunnasta sekä osallisuudestaan siihen.

Hyvä gradu on kokonaisuus, jossa on otettu huomioon kaikki tieteellisen tekstin käytännöt. Pyrin tuottamaan uutta tietoa ja noudatan vaadittuja kriteerejä. Olen kriittinen ja keskustelen tekstin kanssa enkä vain viittaa aikaisempaan.  Minulta odotetaan hyvää tieteellistä opinnäytetyötä, joka on ehjä kokonaisuus.

Esimerkki opinnäytetyöni on Maria Markusen Banaanisodan amerikkalainen mediaikkuna coxilaisttain tarkasteltuna. Gradu oli todella laaja ja sisällys, jopa monimutkainen. Mielestäni siinä käsiteltiin hyvin asioita ja monesta erinäkökulmasta, mutta osan olisi voinut jättää pois. Lähteissä internet-lähteet olisi pitänyt merkitä paremmin, mutta gradu on vuodelta 2001, joten silloin saattoi olla erilainen käytäntö. Myös fonttivalinta yllätti ja työ ei näyttänyt tieteelliseltä tekstiltä. Tutkimusaineistona olivat erilaiset kansainväliset sanomalehdet, mutta tarkka sijaintieto puuttui. Toisaalta gradussa käsiteltiin aihetta hyvin ja diskurssianalyysi toi työhön vaadittua tieteellistä tutkimusta ja haastetta. Itse pyrin kuitenkin toimimaan kaikkien YTK: n antamien ohjeiden mukaan tyylikysymyksissä. Esimerkki gradu oli sisällöltään loistava ja vastaavanlaista analyysiä haluaisin omaan graduuni.

 

 

Lyhyt gradutavoitepostaus

Ohjaaja yrittää saada tietysti aikaan niin hyvän tutkimuksen kuin tekijän rahkeet, voimat, kunnianhimo antavat myöten. Kun tulee pysähdys, ohjaaja tyytyy siihen. Tekijäkin tyytynee silloin omaan suoritukseensa ja tekee sovinnon kunnianhimonsa kanssa.Joensuu et al. Graduopas 

Haluan laatia hyvän ja erinomaisen välimaastoon sijoittuvan gradun. Ensisijaisesti luotan voimiini, mutta myös kunnianhimo auttanee tarvittaessa. Rahkeistani en aina ole niin varma, joten realistinen tavoite voisi olla juuri edellä mainittu.

Annos tekee myrkyn

Minulle tieteellinen kirjoittaminen merkitsee sitä, että faktat, käsitteet ja lähdetiedot ovat kohdillaan. Tieteellisen tekstin ehdoton vaatimus on kyky kritiikkiin, niin tutkimuskirjallisuuden ja aineiston kuin omien ajatustenkin suhteen. Tekstissä tulee olla jotakin omaa, se ei voi olla vain mekaanista vanhan referointia. Omaa voi olla esimerkiksi näkökulma tai tutkimuskohteiden ja tutkimuskirjallisuuden uudenlainen yhdistely. Tieteellisyyden taso ei suoraan korreloi tekstin pituuden kanssa, vaan lyhytkin artikkeli voi olla hyvin tieteellinen ja pitkä taas pelkkää jaarittelua.

Itse asiassa, eihän tuo kuulosta kovin vaikealta.

Nuo äsken määrittelemäni vaatimukset eivät kuitenkaan riitä silloin, kun omasta tekstistäni on kyse. Siinä tulisi olla jotakin kiinnostavaa, jotakin uutta, jotakin millä on oikeasti merkitystä. Ennen kaikkea, sen tulisi olla hyvin tehty. Tämä vaatimus kulminoituu erityisesti julkaistavista töissä (kuten gradu) – ja julkaisuunhan tieteellisten kirjoitusten on tarkoituskin mennä. Tieteellinen kirjoittaminen muuttuukin haastavaksi, jos kirjoittaja sekä haluaa tulla nähdyksi että olla näkymätön. Tieteellinen kirjoittaminen vaatii rohkeutta sekä ymmärrystä siitä, että mistään asiasta ei voi tehdä lopullista, täydellistä selvitystä. Tieteelle elintärkeä kritiikki voikin liian suurena annoksena koitua sen kuolemaksi. Ehkä akateeminen kirjoittaja voisi yrittää nähdä itsensä osana maailmanlaajuista tutkijoiden laumaa, jossa eri kirjoittajat täydentävät toistensa tekstejä.

Tieteellinen ei ole mielestäni synonyymi tylsyydelle ja kliinisyydelle. Vieroksun kaikenlaista tekstin keinotekoista vaikeuttamista sekä englantilaisperäisten termien käyttöä silloin, kun suomalainenkin vastine on olemassa. Pidän sanoilla leikkimisestä ja erilaisten merkitysten etsimisestä. Sanoistahan tieteellinenkin teksti muodostuu. Tieteellinen kirjoittaminen ei ole mikään tyyli, vaan tiedettä voi kirjoittaa monella eri tavalla. Se, että teksti on runollista, kujeilevaa tai muutoin tunnelmallista ja persoonallista, on mielestäni pelkkä etu. Parhaimmillaan tieteellisen tekstin lukeminen on kuin jännityskertomus, joka tarjoaa sekä oivalluksia että elämyksiä lukijalleen.