keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Halleluuja!

Mä tein sen! Kirjoitin gradua! Ihan uutta tekstiä, ainakin sivun verran, sen sijaan, että olisin vain kerännyt matskua, lukenut vanhoja tai nypertänyt jotain epäolleellista. Pari huutomerkkiä lisää!!!

Ei mulla muuta just nyt. :P

maanantai 5. toukokuuta 2014

Gradun ajatuskartta


Gradun aiheen hyödyntäminen käytännössä tärkein

Gradulle on asetettu tietyt arviointikriteerit sekä myös tavoitteet. Tärkeintä kuitenkin omassa gradussani on se, että se tulisi hyödyntämään jonkin verran omaa opetustyötäni. Lisäksi sillä voi olla merkitystä jonkinlaiseen edistävään kehitykseen, mitä tapahtuu verkko-opetuksen ja -oppimisen osa-alueella. Olen erittäin tyytyväinen, jos vaikka saan arvosanaksi vain hyvän. Teen muutenkin graduani työn ohella ja se tuntuu vielä olevan hivenen irrallinen oman työn käytännöstä. Toivon, että tähän käytäntöön päästäisiin enemmän tarttumaan matkan varrella.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Arvolause: maisteri

Oman graduni tavoitteet
Monien muiden postaukset tuntuvat pyörivän samojen teemojen ympärillä kuin omatkin ajatukseni. Omalla gradullani on kolme itselleni merkittävää tavoitetta: tutkinnon suorittaminen, aiheeseen perehtyminen ja käyttökelpoisen tuotoksen tarjoileminen sekä yliopistolle että toimeksiantajalle. Ensimmäinen tavoite on tärkein, mutta oman työhistoriani perusteella pidän selvänä, että riman ylittäminen hipoen ei ole hyväksyttävää. Laatutavoitteena onkin sellainen gradu, että kehtaan nyt ja vielä kymmenen vuoden kuluttuakin myöntää kirjoittaneeni sen. Arvosanalla ei ole väliä, jos pidän lopputulosta itse edes kohtuullisena.


Gradu on minulle kesken jäänyt työprojekti, jonka suorittaminen loppuun on kunnia-asia (vaikka tämä nimenomainen hanke onkin hyvin tuore). En voi enkä halua aloittaa mitään muita hankkeita ennen kuin olen saanut tämän valmiiksi. Siksi gradun valmiiksi saaminen on myös taloudellisesti merkityksellistä.

On täysin selvää, että kun graduni on valmis, siitä löytyy sekä hyviä asioita että paljon parannettavaa. Siksi minun on tärkeää ymmärtää, että kyse on työtehtävästä, jollaisia olen saanut valmiiksi kymmenittäin. Niitä ei pidä jäädä murehtimaan, vaan niistä otetaan opit ja hyvät asiat talteen ja sen jälkeen edetään seuraavaan tehtävään.

Tässä käsillä olevassa tehtävässä perehdytään sähköisen asioinnin kehittämiseen terveydenhoidossa organisaatiokulttuurin näkökulmasta kirjoittamalla kirjallisuuskatsaus alan tutkimuksesta ja aiheen kannalta olennaisista yleisistä käytännöistä. Tutkielman tavoitteena on hankkia riittävä määrä sellaista tietoa, joka antaa perustellun vastauksen tutkimuksessa esitettyihin kysymyksiin:
  • Miten sähköistä asiointia terveydenhoidossa tulisi kehittää?
  • Miten yleisesti tunnetut toimintaperiaatteet sähköisten asioinnin kehittämiseksi soveltuvat Hyvis.fi-palvelun kehittämiseen?
  • Miten Hyvis.fi-palveluportaalin Keski-Suomea koskevaa osiota tulisi kehittää, jotta otettaisiin huomioon terveydenhuollon ammattilaisista koostuvan palveluorganisaation toimintatavat ja prosessien kehittäminen?

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kannalta kyse on tekemisen tavoitteista, jolloin saavutetulla tiedolla voidaan perustella seuraavat toimenpiteet sähköisen asioinnin ja Hyvis.fi-palvelun kehittämiseksi, mutta itse tutkielman kannalta oleellinen tavoite on tiedon tarpeen tyydyttäminen ja lisätutkimuskohteiden löytäminen. KSSHP:llä on toimintansa kehittämisessä luonnollisesti omat tavoitteensa ja tärkeysjärjestyksensä, joiden käsittelyyn tämä tutkielma antaa oman panoksensa.

Muodollisia ja tieteellisiä laatukriteerejä en suoraan sanoen ole kovin paljon miettinyt, enkä edes aio miettiä niitä tiedonkeruun ja kirjoitusprosessin aikana. Olen ehkä hieman naiivi, mutta kuvittelen, että kun itse ymmärrän asian ja kirjoitan sen siten, että tosiasiat, viittaukset, päätelmät ja pohdinnat ovat kohdallaan ja vakuuttavat minut, niin se riittää myös tieteellisen prosessin näkökulmasta. Katson myös, että ohjaajalla on oma vastuunsa, joka liittyy nimenomaan tieteelliseen prosessiin, eikä niinkään kirjoittamiseen tai gradun sisältöön, jonka tuottamisesta vain minä olen vastuussa. Varaan oikeuden viilata graduani niin kauan, että se kelpaa myös Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnalle.

Esimerkkigradu
Esimerkkigraduni on Timo Piiparisen 2011 Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksella hyväksytty pro gradu -tutkielma IT-palvelujen kehittämishankkeiden strateginen johtaminen: tapaus sairaanhoitopiirien tietohallinnot. Piiparisen tutkielma valikoitui arvioinnin kohteeksi, koska työhistoriani sivuaa terveydenhoitoa ja toiminnan kehittämistä laajalla rintamalla ja koska olen kiinnostunut tutkimaan näitä asioita tietojärjestelmätieteen näkökulmasta omassa tutkielmassanikin. Minulla on myös kokemusta strategisesta johtamisesta ja sen suunnittelusta ja kehittämisestä, joten olin hyvin kiinnostunut näkemään miten näitä aiheita tässä tutkielmassa on käsitelty.


Toinen syy Piiparisen gradun valitsemiseen oli se, että se on saanut arvosanan kiitettävä, joten halusin nähdä millainen on Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnan kriteerien mukaan erittäin hyvä gradu. Piiparisen työ onkin huolellisesti ja johdonmukaisesti työstetty, joskin itse olisin ehkä vähentänyt yleisten strategiseen johtamiseen liittyvien asioiden ja kokonaisarkkitehtuurin esittämistä ja keskittynyt enemmän niiden erityispiirteisiin sairaanhoitopiireissä ja muissa julkisissa terveydenhoidon organisaatioissa. Kytkös näiden osien välillä on mielestäni melko kevyt, mutta ehkä tarkempi syventyminen teemahaastattelujen pohjalta tehtyyn pohdintaan valottaisi kirjoittajan ajattelua ja logiikkaa selvemmin.

Erityisen ansiokkaana pidän Piiparisen gradun ulkoasua ja kuvia. Myös teksti on huoliteltua ja korkeatasoista. Kuvittelen pystyväni tekstissä samaan laatutasoon, mutta kokemuksesta tiedän laadukkaiden kuvien työstämisen vievän paljon aikaan, joten aika näyttää mihin sillä alueella päästään.

Oke

Tieteellisen kirjoittamisen kokemukset

Tällä hetkellä tieteellinen kirjoittaminen tuntuu melkein kirosanalta. Kirjoittamiseen liittyy paljon sellaisia asioita, jotka koen haastavina. Erityisesti murehdin oman ääneni säilyttämisestä. En aina tiedä miten paljon omaa näkemystäni voin tuoda tekstiin sen tieteellisyyden kärsimättä. Toisaalta vastustan myös (humanisti kun olen) ylitieteellistä jargoniaa. Oma graduni tulee koostumaan todennäköisesti kolmesta osasta: teoreettisesta osasta, analyysista ja menetelmäoppaasta lavastettavaan valokuvamenetelmään.

Asioiden aloittaminen tuntuu vaikealta, koska itseään on niin helppo huijata. On helppoa sanoa, etten osaa tarpeeksi hyvin tai oma motivaationi ei ole tarpeeksi korkealla. Sen takia fiilis gradua kohtaan on usein suhteellisen apaattinen...



Kiitettävä gradu?

En ole tippaakaan kunnianhimoinen ihminen eikä tällä alalla saada töitä gradulla, vaikka tekisi miten hyvän. Olen painiskellut tekemättömän gradun kanssa vuosia, keskisuureen ahdistukseen asti. Luulen, että olisin vain tyytyväinen, jos kukaan ulkopuolinen ei koskaan valmista graduani lukisi. Silti en voi kuvitellakaan, että saisin gradusta kolmosta huonomman arvosanan ja sekin ajatus jo ahdistaa. Olen yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että ihan sama, kunhan läpi pääsee. Mutta kun se ei ole ihan sama. Sen pitää olla hyvä, sellainen että kehtaan sen kanssa elää, vaikka tuskin haluan enää ikinä elämässäni siihen palata, jos joskus onnistun valmistumaan.


Luin tehtävää varten ystäväni Anna-Kaisa Kosken gradun, jonka arvosana epäilemättä on erinomainen. En kuvittelekaan, että itse yltäisin samanlaiseen suoritukseen. Mielestäni graduja on aika vaikea vertailla, kun aihepiirit ja rakenteet voivat vaihdella niin suuresti. Kiitettävään arvosanaan olisin itse jo hyvin tyytyväinen. Yritän kuitenkin kovasti ajatella, että tässä vaiheessa se kolmosenkin suoritus olisi aivan hyväksyttävä. Ettei taas kerran alkutekijöissään ollut graduprojekti kaatuisi turhiin paineisiin ja lamauttavaan itsekritiikkiin.

Ei elämää suurempaa

Tavoitteeni on saada gradu kunnolla tehtyä, ei arvosanalla niin väliä (tosin ujona toiveena vähintään 3 olisi mukava...). Haastavinta on löytää "ulkoisista" tekijöistä aikaa ja "sisäisistä" motivaatiota. Huojentavaa oli esimerkkigraduun (Jari Böhm: ERP-järjestelmän hankintaprosessin vaikutus järjestelmän käyttöönottoon, 2007) tutustuttuani huomata, ettei se tutkielma nyt niin ihmeellinen ole. Em. gradun arvosanaa en kylläkään tiedä, mutta tutkielman luettuani tiedän itse pystyväni samaan.

Kuvittelen mielessäni, että lopullisessa tutkielmassani esittelen teoriaosuuden samaan tyyliin kuin kandidaatintutkielmassani. Seuraavaksi esittelen tapaustutkimukseni kohteen ja lopussa totean, että teoria joko tukee tarkasteltavaa kohdetta tai sitten ei. On tavallaan huojentavaa, kun ei ole mitään paineita tutkimuksen lopputuloksen suhteen. Kun tavoitteena on (vain) saada työ kunnialla läpi, "vähän pidemmän kandityön" tekemisen luulisi riittävän, eikö? Ainakin jos IT-tiedekunnan graduohjeisiin on uskominen. Kun ajattelee asiaa hieman, tuntuu siltä, että kaiken vaadittavan olen jo tehnyt pienemmässä mittakaavassa kandidaatintutkielmassa.