En ole tippaakaan kunnianhimoinen ihminen eikä
tällä alalla saada töitä gradulla, vaikka tekisi miten hyvän. Olen painiskellut
tekemättömän gradun kanssa vuosia, keskisuureen ahdistukseen asti. Luulen, että
olisin vain tyytyväinen, jos kukaan ulkopuolinen ei koskaan valmista graduani
lukisi. Silti en voi kuvitellakaan, että saisin gradusta kolmosta huonomman
arvosanan ja sekin ajatus jo ahdistaa. Olen yrittänyt uskotella itselleni ja
muille, että ihan sama, kunhan läpi pääsee. Mutta kun se ei ole ihan sama. Sen
pitää olla hyvä, sellainen että kehtaan sen kanssa elää, vaikka tuskin haluan
enää ikinä elämässäni siihen palata, jos joskus onnistun valmistumaan.
Luin tehtävää varten ystäväni Anna-Kaisa
Kosken gradun, jonka arvosana epäilemättä on erinomainen. En kuvittelekaan,
että itse yltäisin samanlaiseen suoritukseen. Mielestäni graduja on aika vaikea
vertailla, kun aihepiirit ja rakenteet voivat vaihdella niin suuresti.
Kiitettävään arvosanaan olisin itse jo hyvin tyytyväinen. Yritän kuitenkin
kovasti ajatella, että tässä vaiheessa se kolmosenkin suoritus olisi aivan
hyväksyttävä. Ettei taas kerran alkutekijöissään ollut graduprojekti kaatuisi
turhiin paineisiin ja lamauttavaan itsekritiikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti