Suuri suunnitelma

Graduni on tarkoitus valmistua lokakuun 2014 loppuun mennessä, jotta kerkeän saada maisterin paperit pihalle vielä tämän vuoden puolella. Olen luvannut ohjaajalleni palauttaa ”jotain” tekstiä kahden viikon kuluessa. Tarkoitukseni on kirjoittaa ainakin muutama sivu teoria osuutta käyden läpi tehtyjä tutkimuksia, tehdä rajausta ja luonnostella tutkimussuunnitelma. En usko, että saan tutkimussuunnitelmaa kuitenkaan valmiiksi ennen kuun loppua, koska minun tapaustutkimukselleni ei ole vielä löytynyt tapausta:) Seuraavan kahden viikon aikana on siis tiedossa myös eri yritysten/tahojen kontaktointia.

Kesäkuun puoleenväliin mennessä toivon, että minulla on jo tiedossa case, jolloin teoriaosuuden kirjoittelun lisäksi voin suunnitella ja aikatauluttaa mahdolliset haastattelut tai kyselyn toteuttamisen (ehkä molemmat). Kesälomista johtuen niiden toteuttaminen jää todennäköisesti syksyn puolelle, mutta jos jostain syystä kävisi tosi hyvä tuuri, saisin tehtyä ne kesäkuun aikana. Kesä- heinäkuussa pitäisi siis olla ainakin teoriaosuus täysin tikissä ja aineistonkeruu suunniteltu vimpan päälle.

Elokuussa minulla alkaa opintovapaa, joka kestää kolme kuukautta. Ennen elokuuta työskentelyaikaa on pääasiassa ainoastaan viikonloput. Tänä gradulle pyhitetyllä ajanjaksolla pitäisi siis kaiken taian tapahtua ja kaikesta tästä näpertelystä koostaa valmis gradu. Elo- syyskuun vaihteessa viimeistään pitäisi saada aineisto kasaan. Elokuussa alkupuolella voisi kirjoitella jo metodi- materiaalilukua niiltä osin kuin se on mahdollista ja kirjoitella se loppuun aineistonkeruun jälkeen. Syyskuu kokonaisuudessaan sisältää aineiston käsittelyä ja analyysiä.

Tämän prosessin jälkeen minulla on kolme viikkoa palautukseen. Tänä aikana kirjoittelen johdannon, pohdinnan ja johtopäätökset.

Eniten tällä hetkellä gradussa askarruttaa casen puuttuminen. Ilmaisin huoleni ohjaajalle, joka totesi, että ei saa mennä ”tutkimus edellä”. Teoriassa ymmärrän tämän täysin, mutta käytännössä en ollenkaan. Miten voin alkaa kirjoittamaan jotain, jos en tarkalleen tiedä mitä tutkin?

-Miia

Jättöpäivä 24.9.2014

Gradusuunnitelma Aikatauluttamisen myötä gradusuunnitelma sai loppusilauksen, eli ohjaajan kanssa sovitun päivämäärän gradun jättämiselle. Käsikirjoitus on alkanut muotoutua. Toukokuun aikana kirjoitan kontekstilukua ja teen haastattelut. Kesäkuun olen nimennyt intensiivikuukaudeksi, jolloin käsittelen kerätyn aineiston, aloitan analyysia ja kirjoitan metodilukua. Juhannus on iso välitavoite, jolloin on aineiston käsittely tehty ja metodiluku valmis. Lisäksi kesäkuun alussa suoritan tapauksesta observoinnin, joka on tarkoitus liittää haastatteluun. Siitä liittämisestä tieteellisesti oikeaoppisesti minulla ei vielä ole harmainta aavistusta. Haastattelijoiden tiukan aikataulun vuoksi, vertailututkimus jää syksylle, vaikka olisin halunnut sen toteutuvan ennen kesää, jotta kaikki aineisto olisi kasassa. Eli tutkimusmetodit ovat; teema-haastattelut, observointi ja vertailu. Näiden aineistojen integroiminen on ehkä koko prosessin haasteellisin osuus ja siihen olisi hyvä saada ohjaaja- että vertaistukea. Elokuun aikana suoritan vertailututkimuksen, sen analysoinnin j linkittämisen muuhun aineistoon. Syyskuu on johtopäätelmien aikaa. Gradu valmistuu tällä suunnitelmalla 24.9.2014. Ai niin, piti miettiä millä palkita itseni lopuksi. HMMM!

Tutkimukseni ydinkäsite; kehittämiskeskustelu

Lähdin uudelta pöydältä hahmottamaan tutkimuksen ydinkäsitteitä. Sain mielestäni onnistuneen viitekehyksen aikaiseksi. Tutkimukseni ydinkäsitteitä ovat; maankäyttö- ja rakennuslaki MRL, kaavaohjauksen kehittämiskeskustelu, tietojohtaminen, vuorovaikutus EN SAA LINKITETTYÄ MUN KAAVIOTA. Kuva 1 Tutkimuksen viitekehys Valitsin aukaistavaksi ydinkäsitteistä kaavaohjauksen kehittämiskeskustelun, koska se on tutkimuksen keskiössä, tapauksena, jota tutkitaan. Kaavaohjauksen kehittämiskeskustelu Valtiovalta on valtuuttanut paikalliset ELY-keskukset valvomaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista paikallistasolla. ELY-keskuksen tehtävä on edistää ja ohjata kuntaa heidän alueidenkäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja toteuttamisessa valvoen lain säädösten noudattamista. (asiakirja) Tehtävä edellyttää säännöllistä vuoropuhelua ja tiivistä yhteistyötä kunnan ja ELY-keskuksen välillä. Kehittämiskeskustelu on luotu yhteiseksi työvälineeksi kunnan ja ELY-keskuksen välille tähän tehtävään. MRL 8§ on kehittämiskeskustelusta määritelty seuraavaa; kunnan ja ELY-keskuksen kesken käydään vähintään kerran vuodessa kehittämiskeskustelu, jossa käsitellään kunnan alueiden käytön suunnitteluun ja sen kehittämiseen, vireillä oleviin ja lähiaikoina vireille tuleviin merkittäviin kaava-asioihin sekä kunnan ja ELY-keskuksen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. (Jääskeläinen & Syrjänen, 2010, 140). Kaavaohjauksen kehittämiskeskusteluja on käyty vuodesta 2000 lähtien. Kehittämiskeskustelun tavoitteena on ELY-keskuksen ja kunnan vuorovaikutuksen säännöllinen ylläpito ja yhteisen ymmärryksen ja tietämyksen kasvattaminen. (asiakirja) Ely-keskusten perustamisen jälkeen 2010 kehittämiskeskustelu on saanut uusia merkityksiä, kun on maankäytön suunnittelun rinnalle avattu keskusteluja laajemmin kunnan ja Ely-keskusten yhteistyöstä, kuten strateginen aluekehitys, elinkeinoelämän edistäminen, liikennejärjestelyt, vesihuolto. (ympäristöministeriö, 2013, 20). Laki mahdollistaa kehittämiskeskustelun toteuttamisen soveltaen kunnan tarpeiden mukaan. Nykyään kehittämiskeskustelu järjestetään useissa tapauksissa asukasluvultaan pienten kuntien kohdalla kahden tai usean kunnan yhteisinä tilaisuuksina seutukunnittain. Ympäristöministeriön selvityksen (2013) mukaan usean kunnan yhteinen kehittämiskeskustelu toimii hyvänä forumina tiedotus- ja koulutuspainotteiselle tilaisuudelle, joihin voi kutsua myös muita aluehallinnon viranomaisia, mutta se ei korvaa kuntakohtaista kehittämiskeskustelua. (Ympäristöministeriö, 2013, 19). Halutessaan pienikin kunta voi aina pyytää kuntakohtaista kehittämiskeskustelun pitämistä. (asiakirja) ELY-keskuksen toimintaohjeissa on kehittämiskeskusteluja varten luotu prosessimalli, joka alkaa kehittämiskeskustelukierroksen suunnittelusta edeten käytännön järjestelyihin ja aineiston valmisteluun. Kehittämiskeskustelu tilaisuuden johtaa kunnasta sovittu henkilö yhteisesti, joka on usein kunnanjohtaja tai valtuuston puheenjohtaja. ELY-keskuksen puolelta laaditaan tilaisuudesta muistio, joka toimitetaan sähköisenä aineistomateriaalin kanssa osallistujille sekä henkilöille, joiden tehtäväpiiriin kuuluvia asioita on käsitelty tilaisuuden jälkikäteen. Prosessin lopuksi ELY-keskus vastaa sovittujen toimenpiteiden suorittamisesta ja niiden seurannasta. Lisäksi huolehditaan palautteen saamisesta ja johtopäätöksien tekemisestä. (asiakirja)

Vapuksi valmista

Aikatauluni gradun suhteen on mielestäni hyvin realistinen: tavoitteeni on saada gradu ja maisterin (plus sen kandin…) tutkinto valmiiksi vappuun 2015 mennessä. Gradun lisäksi ensi vuodelle jää vielä muutama kurssi, joista pari aiheuttaa jo valmiiksi kohtuullisen suurta ahdistusta, eikä niiden vaatimaa todellista työmäärää ole helppo edeltäkäsin arvioida. Haastetta graduaikataulun suunnitteluun aiheuttaa myös esikoisen kouluun lähtö elokuussa. Eppuluokkalaisella on koulussa viikkotunteja vain 20, mikä on puolet vähemmän, kuin mitä hän on eskarissa ja päiväkodissa tähän asti ollut. Tämä aiheuttaa aikataulun kiristämispainetta itsellekin, joten gradutyöskentelyn huolellinen suunnitteleminen ja oman itsensä johtaminen olisi nyt viimeistään ensiarvoisen tärkeää. 

Olen malliesimerkki ihmisestä, joka ei saa mitään valmiiksi ilman kiirettä ja pakkoa - kuva havainnollistaa osuvasti tyypillistä ajankäyttötapaani:

Noita pieniä deadlineja on siis pakko asettaa graduprojektin varrelle siten, että valmista syntyy mahdollisimman paljon syksyn aikana. Oikeastaan gradu saisi olla viilailuja vaille valmis jo jouluun mennessä, jotta aikaa hankalille kursseille jäisi riittävästi keväällä. Olen varma, että ohjaajani tukee minua pysymään valitsemassani aikataulussa. Aion myös kysyä eräältä graduni teemaan erikoistuneelta jatko-opiskelijalta, voisiko hän lukea ja kommentoia graduani jossain vaiheessa. Ennalta sovitut aikataulut toisten kanssa ja tulosvastuussa jollekin toiselle oleminen auttavat kummasti itseäni keskittymään oikeiden asioiden tekemiseen.

Viime tapaamisesta mieleeni jäi useita todella käyttökelpoisen oloisia ajatuksia graduntekoa varten. Aion soveltaa esimerkiksi kolmenlaisten päivien ajatusta siten, että lasten ollessa päiväkodissa/koulussa yritän viettää fokustunteja, ja isomman ollessa kotona voin toivottavasti jossain määrin keskittyä puskuritehtäviin. Vapaata kouluhommista järjestyy yrittämättäkin iltaisin ja viikonloppuisin, ja lasten kanssa touhutessa ja kotitöitä tehdessä mahdolliset gradumurheet unohtuvat takuuvarmasti.

Nyt kun aihe gradulle on viimeinkin jotakuinkin selvillä, itselläni olisi kovasti intoa ja paloa päästä sitä jo kirjoittamaan. Ennen graduun keskittymistä työn alla on kuitenkin vielä kaksi tärkeää tenttiä ja essee, eli graduintoa pitää hetki vielä pidätellä. En myöskään ehdi sitä ennen lasten pitkää kesälomaa paljon aloitella, mutta hyvään vauhtiin kirjallisuuteen perehtyminen pitäisi ennen kesälomaa saada. 

Käsite sekamelska

PLAY

Tätä käsitettä voidaan lähteä avaamaan portaittain ensinnäkin tarkoitan play käsitteellä:

Play (activity), enjoyed by animals and humans

Johan Huizinga on kirjoittanut teorian leikkivästä ihmisestä eli homo ludens

"play is primary to and a necessary (though not sufficient) condition of the generation of culture" -Huizinga

There is an interesting feature in human nature that carries along in aesthetics. Schiller calls this feature play-drive = Spieltrieb. (Schiller) In spite of similarity to ludological (game study) approach of play, where play is essential component of games vice versa games are subset of play (Salen&Zimmerman) The difference between these approaches is in aesthetic freedom, not only viewing things but receiving from the object. -omasta artikkelista

Käsitettä avaan Huizingan kautta, mutta pääasiallisesti gradussani tulee olemaan Friedrich von Schiller käsite Play ja Playdrive. Shillerin tekstissä play liittyy estetiikkaan ja vapauteen mitkä myöskin kannattalevat aihettani. Play on terminä kuitenkin se termi joka toimii linkkinä muihin termeihin sekä linkittää graduni tutkimusta monialaisemmaksi kuin vain esimerkiksi estetiikan tutkimukseen. Lähdestyn pääsääntöisesti taidekasvatuksen ja pelitutkimuksen näkökulmista käsitteitäni, jotka käyvät vuoropuhelua GTA V pelin kanssa.

             Aikuisen ihmisen leikkikenttä, on oma termini, joka mielestäni pukee tutkimusta

The biggest proposal and merely the most interesting according to this study is Schiller's idea of human and play: “man only plays when he is in the fullest sense of the world human being, and he is only fully a human being when he plays .” (Shiller) But to remember play is not just playing, it has deeper levels and the word can be understood differently in different cases. Under the pressure and stressful life situations desire for reality free space is welcome. Therefore, playing a game like GTA V offers escapism and free one's sense to balance it out with the urges and alternative moral questions bringing both sides (sense and instinct)of being human at once. (Shiller) -omasta artikkelista


Lähteet:

Schiller v. F. (1795).

On the Aesthetic Education of Man (über die ästhetische Erziehung des

Menschen in einer Reihe von Briefen)

 

Salen, K & Zimmerman, E. (2003).

Rules of Play: Game Design Fundamentals.

Campridge: MIT Press

 

Huizinag J. & Salomaa S. (1947)

Leikkivä ihminen: yritys kulttuurin leikkiaineiksen määrittelemiseen
Helsinki, WSOY

Gradusuunnitelma

Olen tehnyt graduani varten alustavan version teoreettisesta viitekehyksestä. Sen parissa jatkan luultavasti toukokuun lopun. Kesälle olen suunnitellut gradun kirjoittamista ja töitä. Työt syövät jonkin verran aikaa, mutta joka viikko on kirjoitettava kolme sivua. Se ei ole mielestäni liikaa. Se myös tarkoittaa, että elokuun lopussa tekstiä tulee olla kesän ajalta yhteensä 39 sivua. Tätä ennen minulla on tekstiä jo 15 sivua, mikä tekee 54 sivua elokuun loppuun. Syyskuun aikataulu on tiukempi ja sinne koitan kirjoittaa noin 15-20 sivua. Lokakuussa jätän luultavasti graduni alustavasti tarkastukseen ja viimeistään joulukuussa tarkoituksenani olisi valmistua. Olen tehnyt graduni työpajasta kevään aikana nyt kaiken muun paitsi näyttelyn ja viimeiset haastattelut. Tämän jälkeen alkaa aineiston analysointivaihe, jonka ohella myös kirjoitan menetelmäopastani.

Juhannukseen mennessä haluaisin, että olisin litteroinut haastattelut ja avannut projektini käsitteitä. Oma kirjoitusprosessini on mielestäni hankala vielä aikatauluttaa, koska se on niin kesken vielä prosessina. Pelkään, että en osaa aikatauluttaa tai suunnitella omaa graduani loogisesti. Olisikin hieno kuulla muilta ryhmäläisiltä millaisia asioita minun kannattaisi käsitellä ensin ja missä järjestyksessä eteneminen olisi kaikkein loogisinta. Tietysti, jos jollain on vielä ajatuksia lähdekirjallisuudesta niin otan kaikki vastaan!

Yleinen fiilis on aika usein tämä:

Ydinkäsitteen esittely

Olen pohtinut tätä aihetta paljon! Siksi varmaan tästä kirjoittaminenkin tuntuu vaikeammalta ja jotenkin lopulliselta. Oman graduni kohdalla tärkein käsite on ehkä paikkalähtöisyys, johon linkittyy myös käsitteet yhteisötaiteesta ja paikkasidonnaisesta taiteesta. En ole varma voinko puhua paikkasidonnaisesta taiteesta sellaisenaan, sillä tällä käsitteellä ymmärretään yleensä paikkaan rakennettu taideteos, joka tulee kokea sen oikealla paikalla. Pyörin käsitteeni kanssa, kun koitan selittää koko projektia yhteisötaiteen ja keskustelutaiteen näkökulmasta. Koko prosessi on keskustelutaidetta, yhteisöllistä taidetta, jossa projekti itsessään on tärkeämpi, kuin lopputulos. Paikkasidonnaisuus taas liittyy siihen miten koko projektin aikana kaikkia tehtäviä ja teemoja on lähdetty käsittelemään. Paikka on myös käsite, joka toistuu monella tasolla. Välillä toivoisin jopa, että suomenkielessä olisi muutama muukin sana, jotka kuvaisivat tarkemmin samoja asioita.

Graduni tutkii sitä miten lavastettu paikka voi toimia taiteellisena menetelmänä käsitellä omia ajatuksia. Rinnalla kulkee myös oma taiteellinen tarpeeni tuoda mallinukke kuviin. En ole varma voiko se olla osa gradua, mutta minun on vaikea erottaa näitä kahta. Menetelmäopas ei sinänsä tarvitse ohjaajan taiteellista lähtökohtaa ollakseen toistettavissa. Haluan vaan tuoda omassa taiteellisessa projektissani esille inhimillisyyttä ja ihmisen tarvetta kokea kuuluvansa paikkaan.

Oma tutkimuskysymykseni olisi karkeasti muotoiltuna: Miten lavastettu paikka voi toimia taiteellisena menetelmänä käsitellä tiettyä teemaa, joka oman projektini kohdalla on turvapaikka. Paikallisuus toistuu siis kaksinkertaisena sekä tutkimuskysymyksessä, että itse projektin sisällössä.

Paikkalähtöisyys on kuitenkin hankala sana esitellä muille. Koen, että se on kaikkein eniten keskiössä, mutta ehkä palaan paikkasidonnaisuuteen. Paikkasidonnainen taide täytyy vaan osata linkittää oman tutkimuksen kannalta mielekkäästi.

Paikkasidonnainen taide

Perinteisesti nähdään, että paikkasidonnainen taide on taidetta, jossa paikka on olennainen osa itse taideteosta (Kantonen 2005, 52). Näen kuitenkin, että käsite on projektini kohdalla paikallaan, koska taide tapahtuu yhteisötaiteen keinoin prosessin aikana ja paikka on prosessia työstettäessä oleellisin asia. Kantonen tukee ajatustani määrittelemällä, että paikka voidaan ymmärtää taiteen tekemisen paikaksi, näyttelypaikaksi, taideteoksen paikaksi osana taidelaitoksen toimintaa, yhteisölliseksi paikaksi tai yhteiskunnalliseksi keskusteluksi, johon taideteos ottaa kantaa (Kantonen 2005, 52). Taide ei synny ainoastaan tyhjälle maalauspohjalle, vaan tyhjä maalauspohja voi muodostaa taiteen. Paikkasidonnaiselle taiteelle onkin tyypillisempää, että kaikki taide ei ole kuin tyhjä taulu (Kwon 1997, 86). Paikkasidonnaisen taiteen kohdalla näen, että tämä voi tarkoittaa esimerkiksi taiteeseen osallistuvaa ympäristöä tai paikkakorostuneisuutta taiteessa, joka on minulle tärkeämpi näkökulma.

Edward S. Casey kirjoittaa, että ihminen on aina paikkaan linkittynyt, ja huone jossa olemme määrittää sitä miten olemme toisten ihmisten kanssa, tai jopa keitä meistä tulee yhdessä (Casey 1993, 22-24). Omassa projektissani näen, että kun paikkakokemuksen tuo osaksi yhteistä keskustelua sen kokeminenkin muuttuu. Keskustelun on siis syytä myös tukea turvallisen paikan kokemukseen liittyviä tunteita, sillä jo pelkän paikan kokeminen on kokemus, jossa yhdistymme tilaan ja otamme vastaan sen tarjoamia impulsseja. Tilan prosessointi taideprojektin näkökulmasta saattaa toimia silmiä avaavana kokemuksena, että oman turvapaikan voi nähdä täysin uudella tavalla. Kun tilasta tehdään paikkasidonnainen taideteos, voidaan tutkia taiteen tarjoamia impulsseja yhdistettynä tilakokemukseen. Väitänkin, että paikan tunnelma ja kokemus tilasta muuttuu ratkaisevasti, kun tilasta tehdään hetkeksi paikkasidonnainen teos.

Kun paikkaa lähdetään valokuvaamaan, on tarkoitus kiinnittää puhtaimmillaan huomiota siihen mikä paikassa itseä puhuttelee, sekä millaisia impulsseja se tarjoaa, jotka voisivat viedä kuvaa kuin itsestään eteenpäin. Paikkasidonnainen teos antautuu ympäristölleen ja ympäristö ohjaa sitä (Kwon 1997, 85). Kwon kirjoittaa myös, että paikkasidonnaisen teoksen erityinen side ympäristön ja teoksen välillä rakentuu myös siitä tosiasiasta, että teoksella on korjaamaton pysymättömyys, eikä sitä voida kokea toistettuna (Kwon 1997, 91). Voisin jättää näyttelyn rakentamatta, mikäli kokisin, että olen tekemässä vain yhtä teosta, jonka sijoittaminen tilaan tuntuisi tärkemmältä. Tällöin paikkakokemuksesta tulisi melkein installaatio. Näen kuitenkin, että paikkakokemus jatkuu prosessina, ja valokuva on siitä yksi vaihe. Sen takia koen myös, että kuvien esilletuominen on iso osa paikkasidonnaisuutta ja erityisesti yhteisötaideprojektiani. Vaikka valokuva isenäisyyskotien festaritapahtumassa ei enää toisinna varsinaista paikkakokemusta, se tarjoaa silti prosessin näkökulmasta jatkumon, jota voi pitää paikkasidonnasena taiteena. Valokuva ei ole ainoa teos, joka projektin aikana syntyy. Prosessi on projektin teos, jonka haluan tuoda esille.

Valokuvien esittäminen myöhemmin voisi olla mahdollista, mutta silloin projekti jatkaisi etenemistään, ja tutkimukseni kannalta on järkevämpää tutkia vain yhtä näyttelytilaa. Kuvat myös tarjoavat yleisölle mahdollisuuden paikan kokemuksellisuuteen, mikäli kyseessä on jollain tapaa julkinen tai muutoin saavutettava tila. Tilan tunnistamisen kautta paikkaa voi lähestyä muunakin, kuin tuttuna tilana (Kwon 1997, 96). Tilan kokemus saattaa kuvan kautta muuttua myös näyttely-yleisölle.

Paikkasidonnainen taide on taiteilijan näkemys tilasta. Yhteisöllisen ja paikkasidonnaisen taideprojektin kohdalla voisi sanoa, että  teos on taiteilijan ja yhteisön näkemys tilasta. Taiteen tekemistä voi paikantumisen näkökulmasta ajatella tilan ottamisen subjektiiviselle kokemukselle (Raekallio 2010, 216). Omassa projektissani painotan vielä kokemuksen luonnetta. Tilasta pyritään aistimaan niitä nyasseja, jotka määrittelevät sitä mikä lisää turvallisuuden kokemusta. Kun ennen taiteilija oli ainoastaan tekijä, on paikkasidonnaisen taiteen kohdalla kyseessä myös käsite manageriudesta. Taiteilijalla on käsissään auktoriteetti omasta oikeudestaan. (Kwon 1997, 103.) Yhteisötaiteen projektin kohdalla prosessi toimii koko tilanteen sanelijana ja ratkaisut tilassa tehdään sopimuksina. Tilan uudelleen rakentaminen onkin mieluummin se prosessi, jonka taiteilija tekee perinteisemmän teoksen kohdalla jo suunnittelu- ja työstövaiheessa.

Lähteet

Casey, Edward S. (1993) Getting Back into Place. Toward a Renewed Understanding of the Place-World. Bloomington & Indianapolis: Indiana University Press.

Kantonen, Lea. (2005) Teltta : kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Raekallio, Johanna. (2010) Puhetta ja kuulluksi tulemista. Teoksessa Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta, toim. Lea Kantonen ja Marjo Heikkilä. Helsinki: Kuvataideakatemia, 214-217.

Sähköiset lähteet

Kwon, Miwon. (1997) One Place after Another, Notes on Site Specificity. The MIT Press.

http://www.ira.usf.edu/cam/exhibitions/2008_8_Torolab/Readings/One_Place_After_AnoterMKwon.pdf (Linkki tarkastettu 16.5.2014)