Minun tieni

Kaiken tämän vitutuksen tuloksena ajauduin lopulta osallistumaan tähänkin tapahtumaan. Työ on ollut vaiheessa pari vuotta ja siihen on käytetty paljon aikaa, mutta ei se juuri ole siitä huolimatta edennyt. Erilaisia viritelmiä on syntynyt, mutta sellaista suurta, järkevää kokonaisuutta ei ole edelleenkään olemassa. Poiskin olisi täältä joskus päästävä ja ei mielellään maitojunalla, joten olisi se jotenkin saatava aikaiseksi. Ei siitä viitsi edes puhua nimellä, kun ei sitä kehtaa siksi kutsua. Graduksi.

Alussa oli idea ja ideana se kai edelleen on. Mitä siihen tulisi sisältyä, jotta se ei olisi vain idea? Tyhjänpäiväisiä jaarituksiahan nuo meidän alan [toim. huom. filosofian] työt ovat. Jauhetaan jotakin jonkun matkaa ja laitetaan loppuun piste. Ja lähteet. Sitten se kai kiikutetaan jollekin tarkastettavaksi jonkin kummallisen ja ymmärtämättömän lainasanaotsikon johdolla ja tilille kilahtaa neljäkymmentä opintopistettä. Tietenkin sitä työn ideaa ja muotoa ja apua voisi kysyä ohjaajalta. Kunhan vain keksisi ohjaajan ja uskaltaisi ja kehtaisi mennä työtä hänelle esittelemään. Tällaista kyhäelmää.

Pari vuottahan siinä sitten menikin kun keksin sen ohjaajan ja kysyin. Nyt odotellaan tuloksia. On tosin kuulemma lähtenyt sitten viime näkemän Los Angelesiin, mutta onhan meillä sähköposti. Olisiko työ vähän sinne päin ja jonkinlaisilla lisäyksillä voisin sen saada valmiiksi? Onko ylipäätään joku joskus saanut gradunsa valmiiksi? Olen kuullut sellaista kerrottavan.. Vaimo ainakin on, perkele.  Vai voisiko se jopa olla lähes valmis, että ei tarvitsisi kuin vähän johdantoa kirjoittaa ja lähdeviitteitä tarkastella? Vai onko se kuitenkin pelkästään polkenut paikallaan ja edelleenkin käytännössä lähtötilanteessa?

Josko tämä tästä etenisi.

…

Loppuun vielä esittelytietoja itsestäni lyhyesti, jos sellaisiakin tähän kaivataan, eikä pelkkää tämänhetkistä olotilaa. Eli olen 2006 filosofian opiskelut aloittanut, kohta 33-vuotias mieshenkilö Jyväskylästä. Tällä hetkellä yliopiston puitteissa yritän edistää graduani, teen historian opettajaopintoja Norssilla opettamalla pääasiassa yhteiskuntaoppia ja koitan saada opintojeni jäljellä olevia kursseja suoritetuiksi. Tämä siksi, jotta voisin valmistua työttömäksi tämän vuoden aikana. Ja nimeni oli siis Heikki Pynnönen, ellei se jo aiemmin jostakin ilmene.

Tonttutossut

Graduni on junnannut paikallaan pari vuotta. Itsekin ihmettelen, että miten se on mahdollista!

Aiheeni on minua ihan tarpeeksi paljon kiinnostava ja sain gradun tekoon vauhdikkaan alun hyvän tutkimusaineiston keräämisen muodossa. Tuon jälkeen onkin ollut takkuisempaa. Kirjallisuutta on toki tullut kahlattua läpi aiheesta ja sen vierestäkin. Näihin liittyen irrallisia tekstinpätkiä on myös syntynyt.

Etenemissuunnan puuttuminen on kuitenkin selvästi vienyt pois motivaatiotani eikä työ ole edennyt tai edes selkeytynyt. Minusta on tullut mestari kehittämään gradun teon ohittavia oheistoimintoja. Työskentelyrytmiä ei ole ja kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Gradun keskeneräisyys on mielessä usein ja asia rassaa kovasti. Eli rupesipa tuossa syksyllä tuntumaan, että jotain olisi tehtävä…

Jo tämän kurssin löytyminen tuntui tuovan tilanteeseen helpotusta: en todellakaan taida olla ongelmineni yksin! Annoin itselleni luvan kurssin alkuun asti pitää selvää taukoa gradun teosta. Ja jo kurssin ensimmäinen kerta tuntui tarjoavan lisäeväitä työskentelyyn. Yhdessä harjoituksessa löysin jopa itseäni ja toimintaani todella hyvin kuvaavan kenkäparin vihreistä tonttutossuista J. Nyt sen kunnollisen gradunteon sitten aloitan ja vien homman maaliin lukuvuoden loppuun mennessä! Samallapa tulee testattua, antaako tällainen julkisesti lausuttu gradun valmistumistavoite minulle vielä lisäpotkua työskentelyyn.

- Kirsi

Graduluentaa

Valitsin luettavaksi gradun, jonka tekijään, Veeraan, tutustuin yhdellä kurssilla syksyllä. Jo tuolloin etsin hänen tuoreen gradunsa käsiini, sillä kävi ilmi, että hän on käsitellyt siinä venäläistä kansalaisyhteiskuntaa, jota minunkin on tarkoitus omassa gradussani käsitellä. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/42436/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201311112557.pdf?sequence=1 

Veera on tutkinut venäläisen aktivistiryhmän Voinan poliittisen toiminnan tyyliä ja sitä, miten se istuu poliittisten liikkeiden toiminnassa tapahtuneista muutoksista ja Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilasta käytyyn keskusteluun. Gradun teoreettinen osuus on jaettu kolmeen eri lukuun, joissa käsitellään demokratian rakentumista ja kansalaisyhteiskunnan roolia siinä, kansalaisyhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia liikkeitä jälkiteollisessa yhteiskunnassa sekä Venäjää tutkittavan kohteen toimintaympäristönä.

Aineisto on kerätty aktivistiryhmän venäjänkielisiltä nettisivuilta ja sen analysoimiseen on käytetty teemoittelua ja kriittistä diskurssianalyysiä. Niiden avulla aineistosta on nostettu esiin kuusi toiminnan sisällöllistä kohdetta ja kolme toiminnan muotoa. Yhteenvedossa näiden diskurssien ja toimintatapojen perusteella luodaan kuva Voinan poliittisen toiminnan tyylistä ja sen suhteesta venäläisestä kansalaisyhteiskunnasta käytyyn keskusteluun.

Gradussa pohditaan, miten Voinan poliittisen toiminnan tyyli istuu venäläiseen toimintaympäristöön ja kuinka ryhmän tavoitteet ovat laajemmat kuin perinteisemmän valtiovaltaa vastustavan opposition. Pidän gradua oivallisena kokonaisuutena ja mielestäni se tuo venäläiseen kansalaisyhteiskuntakeskusteluun mielenkiintoisen näkökulman. Voina on omanlaisensa ja ulkomaillakin huomiota saanut aktivistiryhmä, ja Veera on onnistunut tarkastelemaan sen toimintaa syvällisesti ja useisiin eri teorioihin ja käsitteisiin pohjaten.

Laitoksemme arviointikriteereiden https://www.jyu.fi/ytk/opiskelu/tutkielma-ja-valmistuminen/prograduyfi/Syventavien_opintojen_tutkielman_arviointikriteerit.pdf perusteella antaisin gradulle arvosanaksi vitosen. Hienoinen kritiikkini kohdistuu ainoastaan ulkoasullisiin ja rakenteellisiin seikkoihin, vaikka alkujaan hieman epäselvänä pitämäni sisällysluettelo monine alaotsikoineen näyttäytyykin luennan jälkeen melko järkevältä. 

Vaikka aineistomme ja menetelmämme ovat aivan erilaiset, niin teoreettinen viitekehys pohjaa molemmilla ainakin osittain postsosialistiseen ja kansalaisyhteiskunnan tutkimukseen.  Tämän vuoksi olenkin tätä gradua lukiessani ihastellut sen teoreettisen osuuden laajuutta ja kattavuutta. Tuntuu, että siihen on onnistuttu saamaan mukaan monta sellaista teoreettista kehystä, joista yhdenkin käyttäminen pelkästään olisi todennäköisesti riittänyt. Toisaalta teoreettinen osuus tuntuu saavan tämän vuoksi ehkä turhankin paljon painoarvoa. 

Omana tavoitteenani on lähinnä saada graduni tehtyä ennen kesää. Mikäli kirjoittaminen alkaa sujua hyvin, voin nostaa tavoitetasoani, mutta lähtökohtaisesti olisin tyytyväinen kolmosen vaatimukset täyttävään graduun. Siinäkin riittää jo tekemistä.

Kiinnostuneille linkki yhteen aktivistiryhmän tunnetuimmista ”teoksista”, joka kohdistettiin FSB:n päämajalle Pietarissa (video 21/34): http://www.youtube.com/watch?v=kMXQ3U3FSyw&list=PL825E490B6522FBBF

Gradutaival, tulvan katkaisema reitti

Nimeni on Heidi. Tulin tälle kurssille märkiä pitkospuita pitkin.

Kävelin Kortesuolla pitkospuureittiä, joka on kuulunut jo pitkään lenkkimaastoihini. Viimeksi, kun yritin kävellä pitkospuuosuuden, puolivälissä reittiä puut olivat aivan veden peitossa. Pysähdyin miettimään, olisiko mitenkään mahdollista edetä kuivin jaloin, koska tuntui turhauttavalta kääntyä takaisin.

Tuntuu turhauttavalta kääntyä takaisin, vaikka jalat pysyisivät kuivina ja kulkeminen olisi helpompaa?

Tulvan katkaisema pitkospuureitti on gradutaival.

Tulin tälle kurssille märkiä pitkospuita pitkin.

Olin kohdannut tulvan oman graduni kanssa. Olin tullut siihen kohtaan, jossa piti päättää, jatkanko vaivalloisesti eteenpäin kengät märkinä, vai kuljenko sieltä, mistä selviän helpommin, kuivin jaloin.

Minulla on ollut gradun kanssa monia vaikeuksia, mutta yksi vaikeus on ollut se, että olen yrittänyt omaa vaatimustasoani nostamalla korjata niitä puutteita ja heikkouksia, joita gradussa ns. tehtävätyyppinä on. Gradu ei ole yliopistopedagogian riemuvoitto, eikä henkilökohtainen kapinnointini muuta sitä muuksi.

                                                    Kuva H. Kuitunen 2012

Päätin valita helpomman tien. Käännyin takaisin. Aion kulkea sieltä, mistä pystyn, en sieltä, mistä haluaisin.

Tämä oivallus pakotti minut kirjoittamaan juuri nyt.

Graduanalyysi sekä ajatuksia omasta työstä

Oman graduprojektini aikana olen ajatuksella lukenut läpi ainoastaan yhden toisen opiskelijan tekemän gradun. Se liittyi lähes suoraan omaan tutkimusaiheeseeni, ja oli siksi hyvin kiinnostava. Harmittavasti se löytyy e-muodossa ainoastaan Optiman gradusemma-kansiosta, enkä sitä sen vuoksi voi liittää tähän analysoitavaksi.

Tämän lisäksi en ole juuri muiden tekemiin graduihin sen syvällisemmin tutustunut. Lähinnä olen joitakin tyyli- ja ulkoasuseikkoja niistä katsonut. Vaikka esimerkiksi gradun ulkoasumäärityksistä on meillä hyvin selkeät ohjeet, niin olen huomannut että ohjeita on joissain graduissa tulkittu, hyvällä tavalla, varsin vapaasti. Toisaalta oman graduni rakenteeseen olen saanut ajatuksia muiden lopputöiden sisällysluetteloita tarkastelemalla. Tällä hetkellä oman työni rakenne ja näkemys gradun lopullisesta muodosta tuntuukin jo kohtuullisen selvältä.

Tätä postausta varten luin viime viikonlopun aikana Tiina Kähön gradun Kohti yhteisen arvon tuottamista – K-kauppiaiden ja S-ryhmän marketpäälliköiden näkemyksiä vastuullisuudesta. Valitsin kyseisen työn paitsi aihepiirin kiinnostavuuden vuoksi (kauppaketjujen bonusjärjestelmät ovat olleet otsikoissa viimeaikoina), mutta myös siksi että kyseessä on laadullinen tutkimus jossa haastatteluaineistosta esiin nousevia näkemyksiä tarkastellaan tietyn mallin kautta. Eli rakenteellisesti kyseessä on hyvin samanlainen tutkimus kuin itselläni on työn alla, joten sen tarkempi tarkastelu tuntui mielekkäältä.

Gradun aihe, tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset

Kuten Kähö gradunsa tiivistelmässä kirjoittaa, tutkimuksen kohteena oli kaksi Suomen suurinta päivittäistavarakaupan ketjua, Kesko ja S-ryhmä. Työssä tarkasteltiin näiden ketjujen vastuullisuutta Shared Value (suom. yhteisen arvon tuottaminen) –mallin kautta, sekä sitä, onko liiketoimintamallilla (osakeyhtiö/kauppiasmalli, osuuskunta) merkitystä vastuullisuuden näkökulmasta. Lisäksi K-kauppiaiden ja S-market myymäläpäälliköiden näkemyksiä vastuullisuudesta tutkittiin käyttäen apuna yhteisen arvon tuottamisen mallissa esitettyä kolmea strategista lähestymistapaa.

Tutkimuskysymyksinä olivat: 

1) Miten kauppiaat ja marketpäälliköt näkevät vastuullisuuden ja mikä on heidän suhtautumisensa sosiaaliseen ja ekologiseen ympäristöön?

2) Mikä merkitys liiketoimintamallilla on vastuullisuuden näkökulmasta?

3) Onko yhteisen arvon tuottamisen mallille tunnistettavissa mahdollisuuksia päivittäistavarakaupassa?

Teoreettiset lähtökohdat

Tutkimuksen teoritaustan muodosti kirjallisuuskatsaus, jossa ensin esiteltiin yhteisen arvon tuottamisen malli ja sen kolme strategista lähestymistapaa. Tämän jälkeen mallia peilattiin vastuullista liiketoimintaa käsittelevän kirjallisuuden valossa. Näkökulmina toimivat yrityksen tarkoitus, vastuullisen liiketoiminnan ja yhteiskuntavastuun keskeiset kehitysvaiheet, vastuullisuuden liittyminen yrityksen liiketoimintaan ja kilpailukykyyn sekä vastuullisuuden tyypittely. Kirjallisuusosion päätti S-ryhmän ja Keskon yritysten ja liiketoimintamallien esittely, minkä lisäksi Kähö tarkasteli kummankin kauppaketjun vastuullisuutta julkisesti saatavilla olevien vastuullisuusraporttien ja www-sivujen avulla.

Tutkimuksen aineisto ja toteutus

Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla. Kirjoittaja haastatteli yhteensä kymmentä S-ryhmän ja Keskon markettien vastuuhenkilöä. Haastattelut litteroitiin valikoiden, eli teemoittain tutkimuskysymysten mukaan. Tämän jälkeen kirjoittaja jakoi aineiston vielä kahteen ryhmään, eli Keskon kauppiaisiin ja S-ryhmän marketpäälliköihin, sillä tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli löytää eroja näiden liiketoimintamallien väliltä.

Haastatellut olivat marketpäälliköitä ja kauppiaita eikä konsernitason haastatteluja tehty. Tämä oli kirjoittajan mukaan suunniteltua, sillä näin saatiin vertailtua ruohonjuuritason toimintaa konsernitason vastuullisuusraportointiin. Vastauksista nousikin esiin useita mielenkiintoisia ja osin myös ristiriitaisia teemoja. Esimerkiksi yhteiskuntavastuu koettiin läheiseksi ja tärkeäksi päivittäistavarakaupan liiketoiminnassa, mutta samalla vastaajat kokivat että kaupan ei tule olla erityisen aktiivinen sosiaaliseen ja ekologiseen ympäristöön liittyvissä kysymyksissä, vaan tärkeintä on keskittyä omaan ydinliiketoimintaan. Kuitenkin esimerkiksi kummankin ketjun yhteiskuntavastuuraporteissa korostetaan kauppaketjun roolia kestävään kehitykseen sitoutuneena vastuullisena toimijana.

Gradun rakenne

Tutkimus muodostui seitsemästä kappaleesta ja jakautui selkeästi kahteen eri osioon. Johdannon jälkeen kirjoittaja esitteli tutkimuksen teoriataustan kahdella eri kappaleella, jossa käsiteltiin yhteisen arvon tuottamisen malli ja yritysten yhteiskuntavastuullisuus. Tämän jälkeen kappaleessa neljä luotiin katsaus kummankin kauppaketjun liiketoimintamalleihin. Tutkimusosio muodostui tutkimuksen toteutuksen esittelystä jonka jälkeen käytiin läpi tutkimustulokset. Viimeisessä kappaleessa muodostettiin johtopäätökset ja esitettiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

Työn rakenne on käytännöllinen ja se pohjautuu oppialan, eli yritysten ympäristöjohtamisen, graduohjeisiin. Gradun laajuus on noin 70 sivua ja se on ohjepituuden (50-80 sivua) mittainen.  

Gradun tutkimustulokset ja työn arviointi

Kuten kirjoittaja itse toteaa, oli yhteisen arvon tuottamisen mallin käyttäminen haastavaa, sillä se on vasta nousemassa vastuullista liiketoimintaa käsittelevään tieteelliseen keskusteluun, eikä valmista tutkimustietoa ole tähän asti ollut riittävästi saatavilla. Kirjoittajan mukaan myöskään sen käytännön toteutuksesta yrityksissä ei ole olemassa riittävästi luotettavaa ja puolueetonta tietoa. Ehkä tästä johtuen tutkimuksen teoriaosa muodostui osin toteavaksi ja esimerkiksi arvioiva ote esitettyä mallia kohtaan jäi puuttumaan lähes kokonaan.

Kirjoittajan mukaan myös yhteisen arvon tuottamisen mallissa käytetyt kolme eri lähestymistapaa jäivät etäisiksi vastaajien asemasta ja vastuista johtuen. Tästä johtuen vastaaminen kolmanteen tutkimuskysymykseen jäi hieman ohueksi. Toisaalta laajempi vastaus olisi ehkä vaatinut haastattelujoukon määrittelyä uudelleen (konsernitason toimijoiden mukanaoloa), mikä taas olisi kasvattanut tutkimusryhmän kokoa ja vaikeuttanut rajauksien tekemistä.

Kokonaisuutena pidin Kähön gradusta. Työ oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, samoin myös tutkimuksen rajaus oli toteutettu kohtuullisen onnistuneesti. Ainoastaan edellämainittua kriittistä otetta jäin jonkin verran kaipaamaan. Arvosanasta en osaa sen tarkemmin sanoa, mutta luulisin sen sijoittuvan arvosteluasteikolla jonnekin kolmosen ja nelosen alueelle painotuksista riippuen.

Tätä työtä lukiessa vertailin sitä omaan, hiljalleen valmistuvaan, työhöni. Rakenne ja kappalejaottelu on hyvin samankaltainen. Omassa työssäni (ks. aikaisempi postaus) teoriataustan muodostaa kirjallisuuskatsaus kestävän liikkumisen esteistä, minkä lisäksi esittelen value-action gap –mallin. Tämän jälkeen työn tutkimusosiossa tarkastelen mallin avulla kohderyhmähaastatteluilla kerättyä aineistoa kestävän liikkumisen haasteista Jyväskylässä. 

Työni on edennyt kohtuullisen hyvin joulun kirjoitustauosta huolimatta ja kirjallisuuskatsauksen tulisi oman optimistisen arvion mukaan olla valmiina muutaman viikon kuluttua... katsotaan miten käy :)

En varsinaisesti tavoittele työlläni mitään huimia arvosanoja, vaan ensisijaisena tavoitteena on kirjoittaa tasapainoinen ja ytimekäs gradu jonka lauseiden takana on helppo seisoa.

-Jukka K.

Venäjältä vauhtia

Viisi vuotta sitten kandityön valmiiksi saatuani lähdin Pietariin vaihtoon. Useampi läheinen tuskaili samoihin aikoihin gradunsa kanssa, eikä moinen houkuttanut, joten päätin etten palaa vaihdosta yliopistoon, vaan keksin jotain muuta. Lopulta Venäjällä vierähti kolmisen vuotta toimisto- ja vapaaehtoistöissä. Tuona aikana useimmat läheiset saivat gradunsa väännettyä ja opiskelu alkoi kiinnostaa taas minuakin.

Toissa syksynä aloitin kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmassa ja sen tarjoama monipuolinen opetus on pitänyt opiskeluinspiraatiota yllä kiitettävästi. Kolme graduseminaaria on nyt takana ja edessä omatoimisen gradukirjoittamisen talvi ja kevät. Tiedän, että luvassa on kuoppia ja loputtomalta tuntuvia ylämäkiä, mutta vakaa yritykseni on olla kasvattamatta gradustani liian isoa mörköä. 

Näillä eväin pyrkimyksenäni on tehdä gradun verran selkoa venäläisten nuorten suhtautumisesta kansalaistoimintaan ja kansalaisuuteen. Lyhyen tähtäimen palkintojen lisäksi luvassa on sitä pidempi kesäloma, mitä pikemmin gradu on paketissa. Motivaatio on kohdillaan, vielä kun saisi aikaiseksi...

Tuija

Graduahdistus

En ole tainnut koskaan tehdä uuden vuoden lupauksia tosissani. Viime vuosi meni monella elämän osa-alueella joko kivikkoisesti tai korostetun löysästi. Enemmän ehkä löysästi. Menin sitten jalo- ja jakomielisyydessäni lupaamaan itselleni kaikenlaista. Seuraavan iltakaljan juon helmikuun puolella, kun (toivottavasti) jaksan taas juosta viisi kilometriä rykimättä verta pientareelle. Gradu valmistuu siinä sivuprojektina parissa kuukaudessa.

Olen tällä hetkellä graduseminaarissa jo toista kertaa. Viime vuonna aiheeni kaatui ja syksyllä sain ohjaajaltani uuden, johon orientoituminen on ollut melko vaikeaa. Käytännössä olen vielä lähtöruudussa, en vain tiedä, mihin suuntaan lähteä ja mitä tehdä. Kirjoittaa kuulemma pitäisi. Ravaan ohjaajani luona solkenaan ja lähden tapaamisista voimaantuneena, mutta seuraavana päivänä edellisen päivän luottamus on vaihtunut ällötyksensekaiseen epävarmuuteen ja pakokauhuun.

Olen journalistiikan opiskelija, eikä kirjoittamisen pitäisi olla minulle se vaikein haaste. Näin nyt kuitenkin on. Omien ajatusten ilmaiseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja tuijottelen tyhjää tekstitiedostoa tuskissani. Graduseminaarissa tunnen oloni nöyryytetyksi ja tyhmäksi, kun muut tekevät gradujaan täysipäiväisen työn ohessa ja silti edistyvät.

Itse en ajanpuutteesta voi valittaa. Aikaa on paljon, mutta se on hallinnassani vain osittain. Olen syksyn aikana katsonut satoja ja satoja kissavideoita gradutiedoston ollessa auki taustalla. Bitstrippejä tuli myös tehtyä aika paljon.

Näihin mietteisiin.

- Helena

Asiaton kielenkäyttö on irroittamaton osa tähänastista graduprosessia.