Viisi vuotta sitten kandityön
valmiiksi saatuani lähdin Pietariin vaihtoon. Useampi läheinen
tuskaili samoihin aikoihin gradunsa kanssa, eikä moinen houkuttanut, joten päätin etten palaa
vaihdosta yliopistoon, vaan keksin jotain muuta. Lopulta
Venäjällä vierähti kolmisen vuotta toimisto- ja
vapaaehtoistöissä. Tuona aikana useimmat läheiset saivat gradunsa
väännettyä ja opiskelu alkoi kiinnostaa taas minuakin.
Toissa syksynä aloitin
kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmassa ja sen
tarjoama monipuolinen opetus on pitänyt opiskeluinspiraatiota yllä
kiitettävästi. Kolme graduseminaaria on nyt takana ja edessä
omatoimisen gradukirjoittamisen talvi ja kevät. Tiedän, että
luvassa on kuoppia ja loputtomalta tuntuvia ylämäkiä, mutta vakaa
yritykseni on olla kasvattamatta gradustani liian isoa mörköä.
Näillä eväin pyrkimyksenäni on tehdä gradun verran selkoa venäläisten nuorten suhtautumisesta kansalaistoimintaan ja kansalaisuuteen. Lyhyen tähtäimen palkintojen lisäksi luvassa on sitä pidempi kesäloma, mitä pikemmin gradu on paketissa. Motivaatio on kohdillaan, vielä kun saisi aikaiseksi...
Tuija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti