Gradu vauhtiin

Gradutaival, tulvan katkaisema reitti

Nimeni on Heidi. Tulin tälle kurssille märkiä pitkospuita pitkin.

Kävelin Kortesuolla pitkospuureittiä, joka on kuulunut jo pitkään lenkkimaastoihini. Viimeksi, kun yritin kävellä pitkospuuosuuden, puolivälissä reittiä puut olivat aivan veden peitossa. Pysähdyin miettimään, olisiko mitenkään mahdollista edetä kuivin jaloin, koska tuntui turhauttavalta kääntyä takaisin.

Tuntuu turhauttavalta kääntyä takaisin, vaikka jalat pysyisivät kuivina ja kulkeminen olisi helpompaa?

Tulvan katkaisema pitkospuureitti on gradutaival.

Tulin tälle kurssille märkiä pitkospuita pitkin.

Olin kohdannut tulvan oman graduni kanssa. Olin tullut siihen kohtaan, jossa piti päättää, jatkanko vaivalloisesti eteenpäin kengät märkinä, vai kuljenko sieltä, mistä selviän helpommin, kuivin jaloin.

Minulla on ollut gradun kanssa monia vaikeuksia, mutta yksi vaikeus on ollut se, että olen yrittänyt omaa vaatimustasoani nostamalla korjata niitä puutteita ja heikkouksia, joita gradussa ns. tehtävätyyppinä on. Gradu ei ole yliopistopedagogian riemuvoitto, eikä henkilökohtainen kapinnointini muuta sitä muuksi.

                                                    Kuva H. Kuitunen 2012

Päätin valita helpomman tien. Käännyin takaisin. Aion kulkea sieltä, mistä pystyn, en sieltä, mistä haluaisin.

Tämä oivallus pakotti minut kirjoittamaan juuri nyt.