Graduntapposuunnitelma

Onhan näitä tehty, mutta tämä on sitten se viimeinen..

Tavoitepäivämäärä 31.8.

Tärkein heti ensimmäisenä, ja sitten selitellään. Joudun tekemään graduni loppuun muiden opintojen ja toivottavasti kesätöiden ohella, joten siksi on ryhdyttävä realistiksi ja varattava työn valmistumiselle jonkin verran aikaa. Gradun teolle pyrin varaamaan aikaa joka viikko vähintään 15 tuntia, jonka pyrin jakamaan viikon ajalle siten, että teen joka päivä (sunnuntaita lukuunottamatta) vähintään tunnin verran ja siten muutamana päivänä useamman eli noin neljän tunnin verran. Täydellistä keskittymistä gradun tekoon en kykene tekemään, sillä mm. helmikuussa minulla ei ole enää kuin yksi arkipäivä, jolloin ei ole muuta kouluun liittyvää ohjelmaa jo kalenteriin merkittynä. Siksi on siedettävä kartettavana pidettäviä ns. silppupäiviä ja pyrittävä rakentamaan päivien sisälle "täydellisen keskittymisen" hetkiä. Lisäksi ajatukseni on käyttää lauantai-merkkistä päivää hyväksi ja tehdä silloin aamupäivästä pieni rupeama oman tulevaisuuteni hyväksi.

No, mitä milloinkin teen? Jaoin graduni sisällön osiin ja pyrin työstämään kunkin osion valmiiksi sille varattuna aikana. Tällä jaottelulla työskentelyni tulee olemaan seuraavanlaista:

helmikuu: sosialismi
maaliskuu: vanhojen osa-alueiden liittäminen työhön (maaliskuussa ei ole mahdollisesti aikaa tehdä gradua "tavoitetyöskentelyajan" puitteissa)
huhtikuu: Hayekin mallin muodostaminen
--- huhti-toukokuu: työn esittäminen ohjaajalle (jos sen laitokselta silloin löydän) ---
toukokuu: Hayekin suora sosialismikritiikki
kesä-heinäkuu: Hayekin mallin sovittaminen sosialismiin
elokuu: "viilaukset"
--- tavoitepäivämäärä: 31.8., työ viedään jollekin melkein valmiina ---
syyskuu: korjaukset
+ lisäksi saatan mahdollisesti kyetä tekemään joitakin graduun liittyviä osioita toisten kurssisuoritusten yhteydessä.

Niinpä voisin kyetä "vapautumaan vankilasta" ensi syksynä, viimeistään jouluun mennessä ja viettää ensi talvena huoletonta työttömän arkea kotiseudullani Huhtasuolla.. Pitäähän sitä unelmia olla, jotta jaksaa raataa.

Tarkemmin kun lähestyy nyt helmikuussa kirjoitettavaa sisältöä, paljastuu sieltä sosialismia käsittelevän kappale (ja mahdollisesti hieman laajemman lisätekstin kirjoittaminen aiheesta, jota voi tarjota suoritukseksi kurssiin "Tutkielmaan kuuluva kirjallisuus"). Otan täysin uuden aihepiirin helmikuulle, jotta saan työskentelyn vauhtiin ilman, että vanhat "kaunat" nousisivat taas pintaan ja saisin työskentelyn luistamaan. Koko kuukaudessa on karkeasti laskettuna neljä viikkoa eli tavoiteaikataululla työskentelytunteja 4 x 15, yhteensä 60 tuntia. Muuta ohjelmaa helmikuun aikana on varsin vähän, joten tavoiteaikataulun ylittäminen lienee jopa mahdollista.

Sosialismi-kappaleen teon ajattelen koostuvan (toistaiseksi) seuraavista osisita:

- Olin Wrightin artikkeli (huolella)
- Olin Wrightin kirja (poimien)
- Bernsteinilainen sosiaalidemokratia linkkinä sosialismista sosiaalidemokratiaan
- Kun nämä on kirjoitettu, katsaus siihen kuka muu on kirjoittanut, onko linkkejä edelliseen, mahd. kysymällä Moisiolta
- Marxin sosialismista jotakin
- Hyvinvointivaltion kytkeminen sosialismiin, hyvinvointivaltion "filosofinen" perusta

Tämän listauksen perusteella olenkin nyt alkanut toimimaan ja lukemaan/kirjoittamaan tuosta Olin Wrightin artikkelista. Pieni epäilys kalvaa, että onko tämä oleellinen teksti, mutta toisaalta jostakin on aloitettava, jotta voisi päästä tuohon aiheeseen kiinni. Nyt käytän Olin Wrightiin pari päivää, jonka jälkeen on bernsteinilaisuuden selvittely, ja tämän jälkeen selvittelen ketkä näihin teksteihin/aiheisiin viittaavat, jotta pääsen selville mitä muuta voisin kappaleessa käsitellä. Joka tapauksessa tavoitteena on nyt kirjoittaa kappale, 15-20 sivua, aiheena sosialismin määrittely, määräaikana helmikuun loppu. Eihän tässä tarvitse toimia kuin vain niin kun olen suunnitellut, niin kyllä se siitä. Olympialaiset alkaa, hyvä tästä tulee..

Graduhuminaa tuulessa

”I love deadlines. I especially like the whooshing sound they make as they fly by.”

Yllä oleva sitaatti on peräisin Douglas Adamsilta, ja se sopii mainiosti tämänhetkiseen työskentelyvaiheeseen. 

Olen siis asettanut itselleni dediksen. Ohi kiitävää suhahdusta ei ihan vielä ole kuulunut, mutta humina kyllä kaikuu jo maaliskuun tuulessa.

Tavoitteenani on vuoden alusta lähtien ollut, että palautan työni esitarkastukseen viikolla 10. Aikaa on noin viisi viikkoa, eli todella vähän, joten edessä on aikamoisen työntäyteinen helmikuu. Toisaalta tuntuu, että graduni on joulukuun alusta lähtien mennyt vauhdilla eteenpäin, siis ainakin jos vertaa viimeiseen pariin vuoteen..

Kuten luennolla totesin, ajattelen omaa graduntekoani lineaarisena prosessina. Aloitin kirjoittamisen johdantoluvusta, nyt viimeistelyssä on toinen luku jossa muodostan työlle teoriataustan. Sen jälkeen vuorossa on kolmosluvun tutkimusmenetelmät ja aineiston keräyksen kuvaaminen. Nelosessa tarkastelen tutkimustuloksia tutkimuskysymysten pohjalta ja viidennessä luvussa pohdin tuloksia yleisemmin työn teoriataustaa vasten. Viimeisessä, eli kuudennessa luvussa luon vielä työn johtopäätökset.

Pyrin siis kirjoittamaan tässä järjestyksessä luku kerrallaan. Tiukkaa aikataulua helpottaa, että esimerkiksi aineisto on jo kertaalleen käsitelty ja analysoitu hieman eri näkökulmasta kaupungin projektia varten, joten käyttökelpoista materiaalia omaan graduun löytyy suhteellisen paljon ja helposti. Samoin tutkimusmenetelmät –lukuun minulla on jo pitkähkösti tekstiä valmiina.

Olen huomannut, että itselleni sopii todella tiivis ja rutiininomainen työskentelytahti. Herätys seiskalta aamulla ja viimeistään kahdeksalta aloitan  kirjoittamisen. Työskentely jatkuu iltapäivään ja vielä illalla saatan palata tekstin ääreen miettimään mistä jatkan seuraavana päivänä. En tosin ole mikään maailman nopein kirjoittaja –joskus saatan jäädä pohtimaan jotain sanaa tai lausetta tooodella pitkäksi aikaa. Pyrin kuitenkin siihen että valmista tekstiä syntyy 1-2 sivua päivässä viitenä päivänä viikossa.

Välitavoitteista olen sopinut yhdessä ohjaajan kanssa. Esimerkiksi toinen luku ja kolmannen luvun alku tulisi olla valmiina tulevaan sunnuntaihin mennessä. Niistä saan sitten toivottavasti palautetta ensiviikon tapaamisessa. Luulen muuten, että säännöllisesti sovitut tapaamiset ohjaajan kanssa ovat helpottaneet omaa työskentelyä erittäin paljon. Tuntuu, että kohtuullisen usein tuleva palaute sekä lyhytkin keskustelu siitä miten ja mihin suuntaan työtä tulisi viedä rauhoittaa ja rytmittää omaa kirjoitusprosessia tehokkaasti.  

Mitä haasteita tähän tavoitteeseen sitten liittyy? Tietysti ensiksi ja yksinkertaisesti se, että en vain pysy haluamassani työskentelytahdissa. Toiseksi se, että liian nopealla työskentelyllä tekstin taso voi huonontua liikaa, enkä sitten haluakaan päästää sitä käsistäni.

Toisaalta, itsepähän halusin itselleni tiukan aikataulun –syynä oli se, että haluan todella nähdä missä olen graduni kanssa menossa parin kuukauden tiiviin kirjoitusjakson jälkeen.

Jos en nyt jostain syystä tähän tavoitteeseen pysty, niin ei maailma siihen kaadu. Kymppiviikolla jokatapauksessa katsotaan missä kohtaa gradupolkua ollaan menossa ja mitä on vielä tekemättä (jos jotain on). Mikäli vielä ei olla maalissa, niin ainakin toivottavasti todella lähellä sitä.

Eli jos maaliskuussa äänivalli murtuu jossain, niin ei kannata huolestua. Se on vain mun deadline.

-Jukka K.

Suunnitelmasta maisteriksi?

Aloittaessani maisteriohjelman vuonna 2012 päätin valmistua maisteriksi vuonna 2014. Vuotta on kulunut kohta kuukausi ja päätös vaikuttaa vielä olevan toteutettavissa. Koko maisteriopintojani on luonnehtinut aikaisemmille opinnoilleni vieras suunnitelmallisuus, josta olen yllätyksekseni onnistunut pitämään haluamallani tavalla kiinni, ainakin tähän asti. Onnekseni olen voinut keskittyä opintoihin täysipainoisesti, vaikka harrastukset välillä tuntuvatkin vievän suurimman osan ajasta. Seuraavat kuukaudet olen kuitenkin aikonut mennä gradun ehdoilla. Harrastukset ja muut menot kuuluvat toki kuvaan, mutta eivät enää keskellä päivää – pyrkimyksenä on istua kirjastolla gradukirjojen ja -tiedostojen äärellä kuusi tuntia päivässä mielellään viitenä päivänä viikossa. Illoille ja viikonlopuille on lupa keksiä jotain täysin opintoihin liittymätöntä ohjelmaa. 

Vuoden alussa tein alustavan suunnitelman gradun edistämiseksi ja ensimmäisellä työviikolla onnistuinkin noudattamaan suunnitelmaani melko kurinalaisesti. Loppuviikosta aivot tuntuivat kiehuvan ja toisen viikon perusteella tuntuu, että yhtäkkinen kuormitus saattoi jumittaa ne vähän pidemmäksikin aikaa. Aikaansaavuus ei ole ollut lähelläkään ensimmäistä viikkoa, mutta jotain pientä kuitenkin, joka päivä. Konkreettisena tavoitteenani oli tammikuun kolmen viikon aikana määritellä kolme käyttämääni keskeistä käsitettä. Kuun lopun lähestyessä päätin nyt joustaa aikataulussani ja yritän saada käsitteet määriteltyä ensi tapaamiseen, eli 6.2. mennessä. 

Helmikuun aikana aikomuksenani on kirjoittaa teoriaosuuteni toista, Venäjään liittyvää, osaa. Sitä olen tehnyt seminaaritöissäni jo aiemmin, joten tekstiä on olemassa jo jonkin verran. Toivon, että nyt kun hahmotan kokonaisuutta paremmin, niin osaan keskittyä olennaisuuksiin, perehdyttävää kun riittäisi loputtomiin. Helmikuun lopussa voisin luetuttaa teoriaosuutta niin varsinaisilla ohjaajillani kuin parilla kommentteja luvanneella Venäjä-tutkijalla. Minulla on kommentoijien suhteen näillä näkymin lähinnä positiivinen ongelma, sillä heitä on niin paljon, että kommentteja pitää myös pystyä suodattamaan. Mitä te muut ajattelette, voiko gradulla olla liikaa kommentoijia vai kannattaako kaikki mahdollisuudet luetuttaa tekstiä muilla käyttää hyväksi?

Maaliskuun alkuun olen alkanut kaavailla inspiraatiomatkaa Venäjälle. Se voi tehdä hyvää toimien sekä motivaattorina tekemiselle että paikallisen näkökulman mieleen palauttajana. Toisaalta se voi myös saada aikaan olon, että koko gradu on aivan turha ja merkityksetön ja vailla kosketusta todellisuuteen. Taidan kuitenkin ottaa riskin, koska jonkinlainen kevennys tiukkaan viikkoaikatauluun kesken talven tekee sen noudattamisesta ainakin ajatuksen tasolla helpompaa.

Reissusta palattuani pääsiäiseen asti aikaa on varattu varsinaiselle aineistoanalyysille ja tulosten pohdinnalle. Tilastoaineistosta kaivamani tulokset ja muutama ajatus niiden tulkinnoista ovat jo olemassa, varsinaiseen syväanalyysiin en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt. Toisaalta teoriaosuutta varten lukemani ja kirjoittamani liittyvät vahvasti tuloksiini, joten ajatuksia analyysiin tulee nytkin lukiessa tai kirjoittaessa.  Minulla on näillä näkymin ainakin kaksi tutkimuskysymystä, joten toisen käsittelylle voisi varata maaliskuussa ja toiselle huhtikuussa kolme viikkoa. Jossain vaiheessa huhtikuuta voisin mennä myös Konnevedelle, jos siltä tuntuu. Pääsiäisen jälkeen tai ainakin viimeistään toukokuun alussa olisi taas aika pyytää kommentteja ohjaajilta. Toukokuussa olisi sitten pari viikkoa aikaa viimeistellä gradu palautuskuntoon 19.5. mennessä.

Huhhuh, kylläpä kaiken saa kuulostamaan helpolta! Toisaalta ei kai sitä niin kovin hankalaksi kannata tehdäkään. Gradun valmiiksi saaminen vaatii paljon työtä, mutta koska minun on ollut mahdollista varata sille aikaa, niin kyse ei ole enää muusta kuin siitä, että tekisin. Niin kauan kuin tekemättömyys ahdistaa enemmän kuin tekeminen, suunnitelmallani on edellytykset toteutua. Tekemään siis! (Kunhan ensin olen tarkastanut juna- ja bussiaikataulut Pietariin ja pari muuta juttua…)

Luin gradun

Toista tehtävää varten luin Ida Valppaan gradun, joka on valmistunut viime keväänä. Gradun aiheena on käyttäjien kokemukset Lily -verkkojulkaisusta. Lily on A-lehtien vuonna 2011 syntynyt verkkoyhteisöpalvelu, jonka kohderyhmään kuuluvat pari-kolmekymppiset naiset. Gradun aihe on mielestäni kiinnostava. Median murroksessa naistenlehdetkään eivät ole entisellään. Journalismin ja sisällöntuotannon sekä journalistin ja yleisön yhteensulautuminen sivuaa myös omaa graduaihettani. Gradun tutkimuskysymys on miksi ja miten Lily-verkkojulkaisua käytetään.

Journalistiikan graduohjeet ovat melko kapeat, joten opiskelijat käyttävät lähes säännönmukaisesti puheviestinnän graduohjeita. Niitä hyödynnän myös tässä tehtävässä.

Tutkimus on toteutettu tekemällä teemahaastatteluja ja puolistrukturoituja haastatteluja. Teemahaastatteluja hyödynnettiin käyttäjähaastatteluissa (11 kappaletta). Toimituksen haastatteluissa (3 kappaletta) haastattelut olivat puolistrukturoituja. Lisäksi apuna on käytetty etnografista tutkimusta. Tämä tapahtui analysoimalla Lilyn käyttäjien pitämiä päiväkirjoja ja tarkkailemalla käyttäjiä sekä esimerkiksi kommentointikäytäntöjä Lilyssä. Aineisto on analysoitu hyödyntämällä narratiivista analyysia, teemoittelua ja tyypittelyä.

Tutkimuksen tulokset ovat mielestäni relevantteja. Verkkomediat ja -yhteisöt yleistyvät jatkuvasti ja menestyvän konseptin kehittämisessä on tarpeen tietää, millaisia kokemuksia käyttäjillä on.

Aiemmin lukemissani graduissa huomioni on kiinnittynyt sivumäärään nähden todella pitkään ja yksityiskohtaiseen sisällysluetteloon. Tämä ei ollut poikkeus. Toki tarkka luettelo helpottaa työn rakenteen hahmottamista jo ensisilmäyksellä, mutta tiiviin kirjoittamisen ystävänä rutistaisin luetteloni 1–1,5:een sivuun. En tiedä gradun arvosanaa, mutta itse katsoisin työn vastaavan arvosanaa 4 tai 5. Haastatteluja on tehty runsaasti ja päiväkirjat täydentävät tutkimusta. Omassa gradussani pidän tavoitteet kohtuullisina, enkä pyri kolmosta parempaan arvosanaan.

Lähteet:

Gradu: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41684/URN:NBN:fi:jyu-201306041887.pdf?sequence=1

Graduohjeet: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/viesti/oppiaineet/puh/lomakkeet/graduohjeet.pdf

Arviointikriteerit: https://www.jyu.fi/hum/aineistot/gradujen_arviointiasteikko.pdf

Jos sitä edes yrittäisi, eli gradutaipaleeni

Minun gradutaipaleeni alkoi noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisestä seminaarista. Tai oikeastaan ei: taival alkoi varmaankin jo lukioaikoina, kun mietin voinko hakea yliopistoon jos lopuksi täytyy kirjoittaa se gradukin. Samalla logiikalla voisi hylätä haaveet sairaanhoitajan ammatista ennen opiskelua, koska ei osaa vielä ottaa verikokeita. Uskalsin hakea, ja gradun uhkaavuus ehti hieman laantua opintojen aikana.

Ensimmäistä seminaaria edelsi pitkä panikointi ja aiheen loputon vatvominen. Valitsin aiheen lopulta muiden ehdotusten pohjalta, ja se on muovautunut jokaisen professorin tapaamisen jälkeen. Kävin kaksi seminaaria joista minulle jäi käteen tutkimussuunnitelma ja hämmennys. Kolmas seminaari oli tarkoitus suorittaa jo syksyllä, mutta lykkäsin sitä keväälle, koska pelkäsin sitä hetkeä kun omasta graduprosessista täytyy kertoa ykkössemmalaisille: ei siksi, että pelkäisin puhumista, vaan siksi, ettei olisi mitään kerrottavaa. Toki reiluudesta itseäni kohtaan voisi kai ottaa huomioon senkin, että otin keväällä opiskelujen ulkopuolella vastuulleni paljon tehtäviä, eikä gradun yhdistäminen näihin ole ollut ihan mutkatonta. Lopulta päätin siirtää gradun hetkeksi syrjään, ja hoitaa sillä välin muita opintoja ja elämää.

Tällä hetkellä edessä on siis viikon päästä alkava kolmas seminaari sekä se gradu. Viimeiset kuukaudet eivät ole olleet täyttä lomailua jälkimmäisestä, sillä ei 60-80 sivun tutkielmaa saa kovin helposti siirrettyä pois mielestä. Syksyn olen pähkäillyt etenemisjärjestystä: haastattelut pitäisi saada tehtyä jotta gradua pääsee kirjoittamaan, mutta haastatteluita ei voi tehdä ellei jotain ole kirjoitettuna. Tiedän mitä gradun kirjoittaminen merkitsee: mahdollisuutta siirtyä johonkin uuteen, mitä se sitten onkaan. Tästä iloisesta merkityksestä huolimatta itse graduun on ollut vaikea suhtautua yhtä sitoutuneesti kuin vaikkapa pääsykokeisiin lukemiseen.

Olen nähnyt kuinka kaveripiirissä gradut valmistuvat tai ainakin etenevät tasaisesti ja varmasti, kun itse tunnen jääneeni junnaamaan alkuvaiheeseen enkä saa työtä edistymään. Matkan varrella olen kuullut loistavista tekniikoista joita en hyödynnä tai jotka eivät minulla toimi, ja usko hiipuu. Toisaalta tiedän, että voin saada paljonkin aikaan kun jostain innostun. Jollen siis osaa gradusta innostua, voisin ainakin lakata uskottelemasta itselleni että sen kirjoittaminen on minulle mahdotonta.

Minun tieni

Koko opintojeni ajan olen jättänyt erilaisia tehtäviä roikkumaan. Jostain syystä gradun osalta en halua niin tapahtuvan, sillä kohta on jo pakko valmistua ja päästä eteenpäin. Gradun kanssa olen siis vielä melko alkutaipaleella, mutta silti ajoittain tekeminen on tuntunut tuskaiselta jo nyt. Toisaalta gradun tekeminen varmastikin vaatii osaltaan käymisvaihetta ja riittävästi sulattelua. 

Tällä hetkellä gradu elää taas eräänlaista käymisvaihetta ja tarvetta olisi jonkinlaiselle etenemiselle. Tosin usko jo syksyllä laadittuihin aikatauluihin on edelleen luja ja gradu pitäisi olla sen perusteella esitarkastuksessa ennen vappua. Tästä tavoitteesta en ole edes harkinnut luopua, sillä lisää rästejä opiskeluihini en enää kaipaa. 

Toivon kurssin auttavan minua löytämään sellaisen asenteen tekemiseen, ettei gradua tarvitsisi enää ensi syksynä katsella. Samalla varmasti myös muu tekeminen opintojen suhteen saisi ryhtiä ja oikeanlaista asennetta. Aikaisemmin suurin osa tekemisestä on tuntunut leijailevan enemmän avaruudessa, mutta toivoisin gradun palauttavan itseni enemmänkin maan pinnalle. Aikaisempaa tekemistäni varmasti kuvastaa hyvin seuraava video. Joskus on suoritukset olleen varsin epäonnistuneita, joskin joukkoon mahtuu myös paljon hyvääkin. 

Esimerkki ympäristöjohtamisen alan gradusta

Luin Leena Ruusuvirran gradun aiheesta ”Osuuskauppa Keskimaan asiakasomistajien käsityksiä vastuullisesta liiketoiminnasta”. Gradu on tehty vuonna 2012 pääaineeseeni Yritysten Ympäristöjohtaminen ja se löytyy JYKDOK-aineistosta sähköisesti tallennettuna https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37935/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201205311771.pdf?sequence=1 . Valitsin katsastettavakseni juuri tämän gradun, koska halusin saada esimerkin tavasta käsitellä haastatteluaineistoa sekä kvantitatiivisilla että kvalitatiivisilla menetelmillä. Näin kun olen aikonut tehdä myös omassa gradussanikin.

Gradun tutkimuskysymykset ja teoreettinen tausta

Gradun tutkimusongelma on esitetty selkeästi ja muotoiltu seuraavina kysymyksenä: ”Miten Osuuskauppa Keskimaan asiakasomistajat ymmärtävät käsitteet vastuullinen liiketoiminta ja kestävä kehitys? Mitä vastuullinen liiketoiminta tarkoittaa asiakasomistajien mielestä Osuuskauppa Keskimaan tapauksessa? Miten vastuullista liiketoimintaa voitaisiin kehittää Osuuskauppa Keskimaalla?”

Gradussa on valittu teoreettisiksi lähtökohdaksi sidosryhmäteoria, jonka kautta tutkitaan asiakasomistajia. Sidosryhmäteoriassa tutustutaan sidosryhmien luokitteluun ja esitetään myös kytkös sidosryhmien ja vastuullisen liiketoiminnan välille. Kytkös on gradun tulkinnan mukaan olemassa silloin, kun liiketoiminnassa sidosryhmien asemaa määritetään käyttäen jonkinlaisia moraalisia argumentteja.

Lisäksi teoreettisessa osassa tutkitaan käsitettä vastuullinen liiketoiminta. Käsitettä taustoitetaan ja sen sisältämät alakäsitteet – ympäristö-, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu – kuvataan kirjallisuuslähteiden avulla yleisesti. Teoreettinen osa esittää myös kaikkien näiden eri teorioiden ja käsitteiden ymmärtämistä sekä toteutumista S-ryhmästä aiemmin tehtyjen tutkimusten valossa.

Menetelmät, toteutus ja tulokset

Tutkimuksen menetelmänä käytetään puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Aineistoa tulkitaan käyttäen monistrategista tutkimusta, jossa kvantitatiivista ja kvalitatiivista menetelmää käytetään rinnakkain riippuen siitä, millaisia vastausvaihtoehtoja esitettyyn kysymykseen vastaajat pystyivät antamaan. Määrällisesti mitattavia vastauksia luokitellaan kvantitatiivisesti laskemalla suoraan eri vastausvaihtoehtoihin kuuluvien havaintojen määriä. Joidenkin kysymysten vastauksia analysoidaan ensin kvalitatiivisesti laadullisen sisältöanalyysin avulla. Siinä pyritään löytämään tyypillisiä sanallisia esitysmuotoja vastausten sisältöä kuvaamaan. Samankaltaisista vastauksista muodostetaan niitä kuvaava yhteinen luokkatermi ja kuhunkin luokkaan kuuluvat vastaukset kvantifioidaan. Näin aineistoa voidaan tutkia useamman luokan kautta ja hakea vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Käytännössä tutkimus on toteutettu haastattelemalla Osuuskauppa Keskimaan liiketoiminta-alueella 84 henkilöä eri paikkakuntien S-marketeissa tai ABC-liikennemyymälöissä. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä eri paikkakunnilla on pyritty saamaan täsmäämään mahdollisimman edustavasti Keskimaan asiakasomistajien asuinpaikkakohtaisen jakauman kanssa. Tutkimuksen muiden taustamuuttujien, vastaajien iän ja ammatin, osalta on pyritty tutkimuksen aikana saamaan haastateltaviksi mahdollisimman laaja otos. Saatua aineistoa on sitten luokiteltu vastaajien ikäryhmän ja vastausten jakauman mukaan tietyissä kysymyksissä. Muihin kysymysiin annettuja vastauksia on vertailtu sitten käyttämällä hyväksi näitä tutkimuksessa ensin muodostettuja luokkia. Tarkoituksena on tällöin ollut hahmottaa, onko vastauksista löydettävissä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia luokkien välillä.

Sidosryhmäteorian tarkastelun tuloksena esitetään, että asiakasomistajien rooli Keskimaan sidosryhmänä on lähinnä asiakkaan roolia. Haastattelujen perusteella osoittautui, että asiakasomistajat tuntevat käsitteen vastuullinen liiketoiminta paremmin kuin käsitteen kestävä kehitys. Lisäksi paljastui, että asiakasomistajien joukossa on ryhmiä, joiden näkemykset eroavat selkeästi toisistaan tutkimuksessa käsiteltyjen aiheiden osalta. Työssä esitetään varsinaisten analyysitulosten lisäksi ehdotuksia siitä, millä tavoin tuloksia voisi soveltaa Keskimaan toiminnassa. Uskonkin ja myös toivon, että työllä on Keskimaalle arvoa käytännössä ideoiden antajana ja työkaluna aihepiiristä keskustellessa.

Gradun arviointia

Gradun rakenne on nähdäkseni taloustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukainen. Se etenee loogisesti ja osat liittyvät luontevasti toisiinsa. Tutkimus onnistuu osoittamaan, että teoreettinen tarkastelu on tarpeen, jotta tutkimuksen empiirisessä osassa osataan tehdä perusteltavissa olevia ratkaisuja aineiston tulkinnassa. Pidän gradussa myös siitä, että menetelmässä ja tutkimuksessa tehdyille valinnoille on selkeästi esitetty myös vaihtoehtoja ja sitten kerrottu, että miksi tutkimuksessa on päädytty kyseiseen valintaan. Tutkimuksen tulokset esitetään seikkaperäisesti sanallisessa muodossa, mikä toki avaa asiat selvästi. Mieleen tulee kuitenkin, että kenties panostaminen hieman selkeämpiin taulukkoihin olisi tehnyt gradusta nopealukuisemman ja sellaisen, josta tulokset ovat jälkikäteen gradua selatessa helpommin poimittavissa. Se lisäisi mahdollisuuksia, että gradusta tulisi joskus myöhemmin jopa haettua jotain tietoa.

Työn saamaa arvosanaa en tiedä, mutta itse antaisin tälle selkeästi rajatulle, asiantuntevasti lähteitä käyttävälle, johdonmukaisesti tutkimusaineistoa käsittelevälle, tutkimuskysymyksiin vastaavalle ja johtopäätöksiä tekevälle työlle arvosanaksi kiitettävän. Kielikin on sujuvaa ja virheettömän tuntuista. Kyllä tämä mielestäni on sellainen gradu, josta kannattaa ottaa oppia. Aihe ei ole laajuudeltaan maailmaa syleilevä ja varmaan sen vuoksi siitä pystyykin tekemään näin napakan tuotoksen. Itse aionkin ottaa oppia juuri selkeästä rajauksesta ja käsittelytavan loogisuudesta. Omalle tuotokselleni en aseta rimaa tämän gradun tasolle. Jotenkin tästä arviointikokemuksesta tuli kuitenkin sellainen vaikutelma, että jos rajaukseen ja käsittelytapaan panostaa, niin jo ne ohjaavat aika mukavasti kohtuullisen laadukkaaseen lopputulokseen.