Minun tieni

papa once told me

Isäni sanoi joskus opintojen alkuvaiheessa: "Poikani, älä jätä rästihommia. Minulle niitä jäi ja niistä aiheutuu hitonmoinen määrä ylimääräistä stressiä." Noita jylhiä ja yleviä sanoja voin toistella omille ohjattaville tulevaisuudessa. Olen huomannut isäni sanat tosiksi ja ihmettelen miksi omia vanhempia on niin vaikea uskoa. Syitä lienee monia.

Opettajankoulutuslaitoksen opinnot eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Tenttejä on suhteellisen vähän ja ryhmäkeskustelut muodostavat suuren osan monista kursseista. Usein tarvitsee olla omana itsenään, omien ajatusten kanssa aktiivinen ryhmätoiminnassa ja ammentaa sieltä kurssin lopputuotokseen. Reflektio on se, mihin kannustetaan ja ohjataan, mikä onkin nykyaikaisen kasvatus- ja opetusajattelun mukaista. Toisaalta niin, toisaalta näin, kuvaa hyvin monia loppupohdintoja ja ehkäpä koko kasvatustiedettä. Mistään ei lopulta voi sanoa mitää absoluuttista, koska se on aina kontekstisidonnaista ja näkökulmasta riippuvaista.

Helpollakin pääsee, jos on valmis alittamaan riman. Silti, tai ehkä juuri siksi, olen onnistunut kasaamaan itselleni kasan rästihommia. Useimmat ovat varsin helposti tehtäviä, melkeinpä pikkujuttuja. Silti niitä on vaikea saada tehtyä. Tässä suhteessa en ymmärrä itseäni.

Gradun tullessa ajankohtaiseksi syntyi vakaa päätös, ettei tämä jää mañana-hommiksi mañana-hommien sekaan. Tämä muuten hoidetaan kunnolla. On hienoa, että minunlaisteni ihmisen, jolla on taipumus järjestää itselleen länsimaisen ihmisen ongelmia, työskentelyyn saa tämän kurssin kaltaista tukea.

Viime aikoina elämään on ilmaantunut ihan oikeitakin ongelmia. Niistä esimerkki on kärjistyneet selkävaivat. Viimeiset puolisen vuotta on mennyt voivotellessa, kun ei mitään pysty tekemään. Fyysiset vaivat alkavat nopeasti jäytämään myös henkisellä tasolla. Liikkumattomuus ahdistaa jo sinällään, mutta se, ettei pysty tekemään arkisia juttuja, tuo muutenkin stressaavaan aikakauteen aivan oman lisämausteensa.

Suomalainen terveydenhoito kuitenkin riensi apuun ja nuori mies pääsi leikkaukseen eläkeläisjonon ohi. Leikkaus ei kuitenkaan tarkoita, että mies tuli kuntoon. Gradupäiväkirjasta tuli vuodenvaihteen jälkeen gradu- ja kuntoutuspäiväkirja. Nyt on tullut mietittyä junnuaikojen puntinnostoa, kun koutsi kertoi, miksi oikea nostotekniikka on tärkeä: "Ette pojat haluu olla tälläsiä könkkäukkoja kolmevitosena" tai kun aikuiset sanoivat, miten pitäisi istua: "kohta on siullakin väärä selkä". Tulevana opettajana ja opiskelijana koin arvokkaan opetuksen: Asioita ei opi, jos joku sen sinulle kertoo, vaan kun sen kokee. Jos sitä isukkia nyt seuraavalla kerralla uskoisi.