Nyt on tullut se aika opiskelujen, kun kaikki muu on tehty ja jäljellä on enää se pahin. Olen koko yliopisto-opiskelujeni ajan, kohta 7 vuotta, pitänyt akateemista kirjoittamista pakollisena pahana ja suosinut enemmän käytännönläheisiä kursseja, aina kun mahdollista. Nyt on kuitenkin aika ottaa härkää sarvista, koska tiedän varmasti että jos en sitä nyt saa kunnolla alulle ja sen verran pitkälle, etten enää kehtaa jättää kesken, se jää kokonaan tekemättä.
Olen siis tietojärjestelmätieteen 7. vuoden opiskelija, ohjelmoija ja nörtti. Graduprosessini alkoi hyvissä ajoin jo viime syksynä. Mietin aiheen valmiiksi, etsin ohjaajan, pidin aihe-esittelyn ja suunnittelin työn rakenteen. Siihen jämähti, nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa motivaatiota aloittaa itse työ.
Tieteellistä tekstiä kirjoittaessa olen huomannut (lähinnä ehkä kandidaatintutkielman kanssa), että ongelma minulla on vähintäänkin yhtä paljon tiedon etsimisessä ja siihen perehtymisessä, kuin itse kirjoittamisessa. Kandidaatintutkielma ei tunnu jälkeenpäin mietittynä ollenkaan niin isolta työltä, mutta muistan kyllä hajoilleeni siihenkin aika tavalla. Tehtyä se kuitenkin tuli. Toivon että gradun kanssa käy samalla tavoin - se on saatava valmiiksi, vaikka sitten hammasta purren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti