Taistelu kirjoittamista vastaan

Heti alkuun on todettava kuinka huojentavaa on lukea muiden kurssilaisten blogi-postauksia tieteellisestä kirjoittamisesta ja omista gradu-prosesseistaan. Huh, en olekaan ainoa, jolla on liian pitkä aika opinnoista eikä mitään hajua kuinka saada gradu kasaan. Okei, muilla on varmaan edes jotain hajua, minulla ei. Mutta vertaistuki, se on mukava asia se.

Pakko se gradu olisi kuitenkin kyhätä, jos ei muuten niin oman mielenterveyden vuoksi. Vuodesta 2009 olen ollut ”tekemässä gradua”. Oikeasti olen tehnyt kaikki muut opinnot loppuun, ollut monta vuotta kokopäivätöissä ja käyttänyt hirveän paljon aikaa gradun tekemisen välttelemiseen. Nyt alettaisiin olla siinä pisteessä, että välttely käy jo turhan raskaaksi, kun se yksi onneton tekemätön asia muistuttaa kuitenkin itsestään joka päivä. Voisi olla helpompaa vaan tehdä se gradu.

Kirjoittamisen tuska on ollut yksi isoimmista välttelyn syistä. Voisin lukea kirjallisuutta ja tehdä hajanaisia muistiinpanoja varmaan loppuelämäni, kunhan ei vain tarvitsisi aukaista wordia ja ruveta oikeasti hommiin. Periaatteessa pidän kirjoittamisesta enkä koe tieteellistä kirjoittamista välttämättä vaikeana. Parin vuoden kirjoitustauon aikana olen tietysti unohtanut oikeat viittauskäytännöt ja muut tieteellisen kirjoittamisen ulkokohtaiset vippaskonstit. Niistä en kanna huolta, ne varmaan palautuvat mieleen viimeistään laitoksen graduopasta vilkaistessa. Se, mikä kirjoittamisessa kammottaa, liittyykin varmaan enemmän itse sisältöön. En tiedä mistä aloittaa, kokonaisuus ei hahmotu, tuskin enää muistan mikä gradun aihekaan oli, haluanko enää edes jatkaa siitä vuosien takaisesta aiheesta..?

Ja se itse kirjoittaminen, se on niin H I  D   A    S    T     A . Kun ei ole varma aiheestaan tai näkökulmastaan tai metodistaan, kirjoittaminen keskittyy keskeneräisen tekstin muokkaamiseen. Jokainen lause kirjoitetaan vähintään viisi kertaa uudelleen. Ja sitten vielä muutaman kerran lisää, jahka on saatu kappale päätökseen. Sitten sitä voikin ihmetellä, että mihin tämä kappale kuuluisi ja mitähän tässä sanotaan. Vaihdetaan kappaleiden järjestystä ja aletaan taas kirjoittaa niitä uudelleen. Siinä ei kuulkaa paljon tieteellinen teksti etene.

Kirjoittamisen flow-tila? 

Juu ei. Parhaimmillaan ehkä slow-tila. Viime aikoina enemmänkin no no no -tila.

http://whatshouldwecallme.tumblr.com/post/45200697988/sitting-down-to-write-a-paper

Anu