Gradu vauhtiin

No se iso G

Liitynpä viimein minäkin muiden gradun tekemistä pakoilevien (ja pakoilusta toivottavasti hiljalleen irrottautuvien) joukkoon.

Graduni on ollut jo muutaman vuoden tekeillä – joskin lähinnä vain ajatustasolla. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö? Graduprosessiani on viivästyttänyt enemmänkin sopivan aiheen löytyminen (ja aiheen vaihtuminen useita kertoja) kuin varsinaisen tieteellisen tekstin tuottamisen vaikeus. Päinvastoin, kirjoitan mielelläni erilaisia tekstejä, joita onkin tullut kirjoiteltua jokunen yliopistovuosien aikana. Erityisesti esseitä, joita on yleisesti tituleerattu pohtiviksi pienoistutkielmiksi, on tullut kyhäiltyä useita kymmeniä. Tieteellistä kirjoittamista on tullut harjoiteltua myös englanniksi yhden kurssin verran.

Jos siis olen selvinnyt englannin kielisestä tieteellisen kirjoittamisen kurssista, niin mikä varsinaisen gradun kirjoittamisessa sitten on niin vaikeaa? Luulen, että kyse on ennen kaikkea itselleni asettamista paineista hyvän tekstin luomisen suhteen – siis eräänlainen ramppikuume gradun aloittamiseen sovellettuna. Tiedostan olevani varsin kriittinen omia tekstejäni kohtaan, ja voisinkin istua tietokoneen ääressä hiomassa tekstejäni maailman tappiin asti. Tämä tapa on sellainen, jonka toivoisin hieman hellittävän kurssin aikana. Tilanne onkin se, että nyt gradu on saatava vauhtiin ja valmiiksi, jotta yksi vaihe elämässä voi tulla päätökseen. En halua olla se ystäväporukan ja suvun ikuinen graduntekijä, joka kuulumisia vaihdettaessa toteaa aina vain elämänsä pyörivän ikuisuusprojektina tunnetun gradun ympärillä.