Jos sitä edes yrittäisi, eli gradutaipaleeni

Minun gradutaipaleeni alkoi noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisestä seminaarista. Tai oikeastaan ei: taival alkoi varmaankin jo lukioaikoina, kun mietin voinko hakea yliopistoon jos lopuksi täytyy kirjoittaa se gradukin. Samalla logiikalla voisi hylätä haaveet sairaanhoitajan ammatista ennen opiskelua, koska ei osaa vielä ottaa verikokeita. Uskalsin hakea, ja gradun uhkaavuus ehti hieman laantua opintojen aikana.

Ensimmäistä seminaaria edelsi pitkä panikointi ja aiheen loputon vatvominen. Valitsin aiheen lopulta muiden ehdotusten pohjalta, ja se on muovautunut jokaisen professorin tapaamisen jälkeen. Kävin kaksi seminaaria joista minulle jäi käteen tutkimussuunnitelma ja hämmennys. Kolmas seminaari oli tarkoitus suorittaa jo syksyllä, mutta lykkäsin sitä keväälle, koska pelkäsin sitä hetkeä kun omasta graduprosessista täytyy kertoa ykkössemmalaisille: ei siksi, että pelkäisin puhumista, vaan siksi, ettei olisi mitään kerrottavaa. Toki reiluudesta itseäni kohtaan voisi kai ottaa huomioon senkin, että otin keväällä opiskelujen ulkopuolella vastuulleni paljon tehtäviä, eikä gradun yhdistäminen näihin ole ollut ihan mutkatonta. Lopulta päätin siirtää gradun hetkeksi syrjään, ja hoitaa sillä välin muita opintoja ja elämää.

Tällä hetkellä edessä on siis viikon päästä alkava kolmas seminaari sekä se gradu. Viimeiset kuukaudet eivät ole olleet täyttä lomailua jälkimmäisestä, sillä ei 60-80 sivun tutkielmaa saa kovin helposti siirrettyä pois mielestä. Syksyn olen pähkäillyt etenemisjärjestystä: haastattelut pitäisi saada tehtyä jotta gradua pääsee kirjoittamaan, mutta haastatteluita ei voi tehdä ellei jotain ole kirjoitettuna. Tiedän mitä gradun kirjoittaminen merkitsee: mahdollisuutta siirtyä johonkin uuteen, mitä se sitten onkaan. Tästä iloisesta merkityksestä huolimatta itse graduun on ollut vaikea suhtautua yhtä sitoutuneesti kuin vaikkapa pääsykokeisiin lukemiseen.

Olen nähnyt kuinka kaveripiirissä gradut valmistuvat tai ainakin etenevät tasaisesti ja varmasti, kun itse tunnen jääneeni junnaamaan alkuvaiheeseen enkä saa työtä edistymään. Matkan varrella olen kuullut loistavista tekniikoista joita en hyödynnä tai jotka eivät minulla toimi, ja usko hiipuu. Toisaalta tiedän, että voin saada paljonkin aikaan kun jostain innostun. Jollen siis osaa gradusta innostua, voisin ainakin lakata uskottelemasta itselleni että sen kirjoittaminen on minulle mahdotonta.

Minun tieni

Koko opintojeni ajan olen jättänyt erilaisia tehtäviä roikkumaan. Jostain syystä gradun osalta en halua niin tapahtuvan, sillä kohta on jo pakko valmistua ja päästä eteenpäin. Gradun kanssa olen siis vielä melko alkutaipaleella, mutta silti ajoittain tekeminen on tuntunut tuskaiselta jo nyt. Toisaalta gradun tekeminen varmastikin vaatii osaltaan käymisvaihetta ja riittävästi sulattelua. 

Tällä hetkellä gradu elää taas eräänlaista käymisvaihetta ja tarvetta olisi jonkinlaiselle etenemiselle. Tosin usko jo syksyllä laadittuihin aikatauluihin on edelleen luja ja gradu pitäisi olla sen perusteella esitarkastuksessa ennen vappua. Tästä tavoitteesta en ole edes harkinnut luopua, sillä lisää rästejä opiskeluihini en enää kaipaa. 

Toivon kurssin auttavan minua löytämään sellaisen asenteen tekemiseen, ettei gradua tarvitsisi enää ensi syksynä katsella. Samalla varmasti myös muu tekeminen opintojen suhteen saisi ryhtiä ja oikeanlaista asennetta. Aikaisemmin suurin osa tekemisestä on tuntunut leijailevan enemmän avaruudessa, mutta toivoisin gradun palauttavan itseni enemmänkin maan pinnalle. Aikaisempaa tekemistäni varmasti kuvastaa hyvin seuraava video. Joskus on suoritukset olleen varsin epäonnistuneita, joskin joukkoon mahtuu myös paljon hyvääkin. 

Esimerkki ympäristöjohtamisen alan gradusta

Luin Leena Ruusuvirran gradun aiheesta ”Osuuskauppa Keskimaan asiakasomistajien käsityksiä vastuullisesta liiketoiminnasta”. Gradu on tehty vuonna 2012 pääaineeseeni Yritysten Ympäristöjohtaminen ja se löytyy JYKDOK-aineistosta sähköisesti tallennettuna https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37935/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201205311771.pdf?sequence=1 . Valitsin katsastettavakseni juuri tämän gradun, koska halusin saada esimerkin tavasta käsitellä haastatteluaineistoa sekä kvantitatiivisilla että kvalitatiivisilla menetelmillä. Näin kun olen aikonut tehdä myös omassa gradussanikin.

Gradun tutkimuskysymykset ja teoreettinen tausta

Gradun tutkimusongelma on esitetty selkeästi ja muotoiltu seuraavina kysymyksenä: ”Miten Osuuskauppa Keskimaan asiakasomistajat ymmärtävät käsitteet vastuullinen liiketoiminta ja kestävä kehitys? Mitä vastuullinen liiketoiminta tarkoittaa asiakasomistajien mielestä Osuuskauppa Keskimaan tapauksessa? Miten vastuullista liiketoimintaa voitaisiin kehittää Osuuskauppa Keskimaalla?”

Gradussa on valittu teoreettisiksi lähtökohdaksi sidosryhmäteoria, jonka kautta tutkitaan asiakasomistajia. Sidosryhmäteoriassa tutustutaan sidosryhmien luokitteluun ja esitetään myös kytkös sidosryhmien ja vastuullisen liiketoiminnan välille. Kytkös on gradun tulkinnan mukaan olemassa silloin, kun liiketoiminnassa sidosryhmien asemaa määritetään käyttäen jonkinlaisia moraalisia argumentteja.

Lisäksi teoreettisessa osassa tutkitaan käsitettä vastuullinen liiketoiminta. Käsitettä taustoitetaan ja sen sisältämät alakäsitteet – ympäristö-, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu – kuvataan kirjallisuuslähteiden avulla yleisesti. Teoreettinen osa esittää myös kaikkien näiden eri teorioiden ja käsitteiden ymmärtämistä sekä toteutumista S-ryhmästä aiemmin tehtyjen tutkimusten valossa.

Menetelmät, toteutus ja tulokset

Tutkimuksen menetelmänä käytetään puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Aineistoa tulkitaan käyttäen monistrategista tutkimusta, jossa kvantitatiivista ja kvalitatiivista menetelmää käytetään rinnakkain riippuen siitä, millaisia vastausvaihtoehtoja esitettyyn kysymykseen vastaajat pystyivät antamaan. Määrällisesti mitattavia vastauksia luokitellaan kvantitatiivisesti laskemalla suoraan eri vastausvaihtoehtoihin kuuluvien havaintojen määriä. Joidenkin kysymysten vastauksia analysoidaan ensin kvalitatiivisesti laadullisen sisältöanalyysin avulla. Siinä pyritään löytämään tyypillisiä sanallisia esitysmuotoja vastausten sisältöä kuvaamaan. Samankaltaisista vastauksista muodostetaan niitä kuvaava yhteinen luokkatermi ja kuhunkin luokkaan kuuluvat vastaukset kvantifioidaan. Näin aineistoa voidaan tutkia useamman luokan kautta ja hakea vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Käytännössä tutkimus on toteutettu haastattelemalla Osuuskauppa Keskimaan liiketoiminta-alueella 84 henkilöä eri paikkakuntien S-marketeissa tai ABC-liikennemyymälöissä. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden määrä eri paikkakunnilla on pyritty saamaan täsmäämään mahdollisimman edustavasti Keskimaan asiakasomistajien asuinpaikkakohtaisen jakauman kanssa. Tutkimuksen muiden taustamuuttujien, vastaajien iän ja ammatin, osalta on pyritty tutkimuksen aikana saamaan haastateltaviksi mahdollisimman laaja otos. Saatua aineistoa on sitten luokiteltu vastaajien ikäryhmän ja vastausten jakauman mukaan tietyissä kysymyksissä. Muihin kysymysiin annettuja vastauksia on vertailtu sitten käyttämällä hyväksi näitä tutkimuksessa ensin muodostettuja luokkia. Tarkoituksena on tällöin ollut hahmottaa, onko vastauksista löydettävissä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia luokkien välillä.

Sidosryhmäteorian tarkastelun tuloksena esitetään, että asiakasomistajien rooli Keskimaan sidosryhmänä on lähinnä asiakkaan roolia. Haastattelujen perusteella osoittautui, että asiakasomistajat tuntevat käsitteen vastuullinen liiketoiminta paremmin kuin käsitteen kestävä kehitys. Lisäksi paljastui, että asiakasomistajien joukossa on ryhmiä, joiden näkemykset eroavat selkeästi toisistaan tutkimuksessa käsiteltyjen aiheiden osalta. Työssä esitetään varsinaisten analyysitulosten lisäksi ehdotuksia siitä, millä tavoin tuloksia voisi soveltaa Keskimaan toiminnassa. Uskonkin ja myös toivon, että työllä on Keskimaalle arvoa käytännössä ideoiden antajana ja työkaluna aihepiiristä keskustellessa.

Gradun arviointia

Gradun rakenne on nähdäkseni taloustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukainen. Se etenee loogisesti ja osat liittyvät luontevasti toisiinsa. Tutkimus onnistuu osoittamaan, että teoreettinen tarkastelu on tarpeen, jotta tutkimuksen empiirisessä osassa osataan tehdä perusteltavissa olevia ratkaisuja aineiston tulkinnassa. Pidän gradussa myös siitä, että menetelmässä ja tutkimuksessa tehdyille valinnoille on selkeästi esitetty myös vaihtoehtoja ja sitten kerrottu, että miksi tutkimuksessa on päädytty kyseiseen valintaan. Tutkimuksen tulokset esitetään seikkaperäisesti sanallisessa muodossa, mikä toki avaa asiat selvästi. Mieleen tulee kuitenkin, että kenties panostaminen hieman selkeämpiin taulukkoihin olisi tehnyt gradusta nopealukuisemman ja sellaisen, josta tulokset ovat jälkikäteen gradua selatessa helpommin poimittavissa. Se lisäisi mahdollisuuksia, että gradusta tulisi joskus myöhemmin jopa haettua jotain tietoa.

Työn saamaa arvosanaa en tiedä, mutta itse antaisin tälle selkeästi rajatulle, asiantuntevasti lähteitä käyttävälle, johdonmukaisesti tutkimusaineistoa käsittelevälle, tutkimuskysymyksiin vastaavalle ja johtopäätöksiä tekevälle työlle arvosanaksi kiitettävän. Kielikin on sujuvaa ja virheettömän tuntuista. Kyllä tämä mielestäni on sellainen gradu, josta kannattaa ottaa oppia. Aihe ei ole laajuudeltaan maailmaa syleilevä ja varmaan sen vuoksi siitä pystyykin tekemään näin napakan tuotoksen. Itse aionkin ottaa oppia juuri selkeästä rajauksesta ja käsittelytavan loogisuudesta. Omalle tuotokselleni en aseta rimaa tämän gradun tasolle. Jotenkin tästä arviointikokemuksesta tuli kuitenkin sellainen vaikutelma, että jos rajaukseen ja käsittelytapaan panostaa, niin jo ne ohjaavat aika mukavasti kohtuullisen laadukkaaseen lopputulokseen.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Valitsin tarkasteltavakseni vuonna 2013 valmistuneen suomen kielen gradun, jonka aihe on hyvin lähellä omaa aihettani. Elina Tuominen on käsitellyt gradussaan Vanhaa, uutta ja lainattua: katsaus saarnatekstilajin funktionaaliseen rakenteeseen (https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/41646) päiväjumalanpalveluksen saarnan rakennetta tekstilajinäkökulmasta. Myös itse tutkin saarnaa, mutta tekstilajien sekoittamisen näkökulmasta. Tuomisella saarna-aineisto on ollut kirjallisessa muodossa, kun taas itselläni se on audiovisuaalinen.

Gradujemme teoreettinen tausta on tärkeimmiltä osin sama: Vijay K. Bhatian kriittinen genreanalyysi. Tarkastelemassani gradussa tutkittiin, minkälainen funktionaalinen eli toiminnallinen rakenne päiväjumalanpalveluksen saarnassa on. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että graduntekijä analysoi aineistostaan sitä, minkälaisia tehtäviä saarnateksti eri vaiheissaan toteuttaa. Taustalla on ajatus siitä, että kielenkäyttö on tekoja ja toimintaa.

Gradussa tarkasteltiin myös, ovatko kaikki funktionaaliset jaksot välttämättömiä tai esiintyvätkö ne tietyssä järjestyksessä. Tämän vuoksi tutkimuksessa yhdistettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Tekijä on esimerkiksi laskenut, kuinka monessa saarnassa kutakin hänen tunnistamaansa toiminnallista jaksoa esiintyi. Näin tekijä pystyi muodostamaan kuvan saarnan tyypillisestä toiminnallisesta rakenteesta. 

Gradusta huomaa heti, että se on tehty huolellisesti: Niin jumalanpalvelus kontekstina kuin saarnaaminen toimintana selitetään perusteellisesti. Myös Bhatian genreanalyysi on esitetty tarkasti - ehkä osittain liiankin tarkasti. Vaikka teksti on selkeää ja ymmärrettävää, tiivistämisen varaa olisi ollut. Sen sijaan analyysiosiosta olisi selkeämmin voinut käydä ilmi, millä perusteella jaottelu tiettyihin funktionaalisiin jaksoihin tapahtui. Kieliaineksen näkyvämpi analyysi olisi siis voinut olla paikallaan.

Gradun laajuiseen työhön tutkimuskysymyksiä oli ehkä liian monta (kolme alakysymyksineen). Tämän vuoksi gradu on myös hyvin laaja (sivumäärältäänkin 120 s.). Itse en aio tehdä yhtä laajaa gradua. Mottoni on, että tiivistämisen taito kertoo ajattelun kirkkaudesta. Pyrin selkeään ja laadukkaaseen esitystapaan, mutta en aio ottaa liikaa paineita esimerkiksi tutkimustehtävän haasteellisuudesta.

Gradun laajuuteen nähden kokonaisuus on hallittu ja pysyy hyvin kasassa. Vaikka teoreettisen taustan esittäminen voisi olla tiiviimpi, se on kuitenkin erittäin laadukas. Teoreettiselta taustaltaan, tuloksiltaan ja tekstinä tutkielma on niin ansiokas sekä, että antaisin sille itse mielelläni kiitettävän arvosanan.

Ohessa Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan gradujen arviointikriteerit, joiden perusteella arviotani tein. https://www.jyu.fi/hum/aineistot/gradujen_arviointiasteikko.pdf

Graduntekijä tutustuu graduun

Tutustuin graduun nimeltä Innovatiiviset opetuskäytänteet ja opettaminen, jonka tekijä on Juho-Matti Norrena. Tutkimus löytyy jyx-tietokannasta.

Gradu edustaa Opettajankoulutuslaitoksen huipputasoa. Itse tekijä on alunperin tietotekniikan puolelta opettajaksi sivuainevalintojen puolesta päätynyt, mikä voi osaltaan selittää tutkielman poikkeuksellisen korkeaa tasoa. Lisäksi jo esipuheessa (onko gradulle tavanomaista?) mainitaan gradun tarkoitus toimia pohjana väitöskirjalle.


Norrena lähtee liikkeelle kansainvälisestä ITL- tutkimuksen viitekehyksestä. ITL- tutkimus on projekti, jonka puitteissa tarkastellaan tulevaisuuden taitoja ja niiden innovatiivista opettamista. Innovatiivista siksi, että opettajan toiminta tiedon jakajana ei yksinkertaisesti riitä vastaamaan tämän ajan opetuksen tarpeisiin. Tekijä toimii itse Suomen ITL koordinaattorina ja on toinen tekijä ITL- tutkimuksen Suomen osiossa (Norrena & Kankaanranta, 2010).


Rakenne on erilainen, kuin mihin Opettajankoulutuslaitoksella ohjeistetaan. Kappaleet ovat eri järjestyksessä ja osiot integroituvat toisiinsa myös otsikkotasolla. Jo pelkkä tutkielman pituus kertoo paljon: 137 sivua, kun OKL:n suositus arviointiperusteissa on 60-90 sivua. Rakenne on kirjamaisempi kuin perusgradu. Esimerkkinä perinteistä tulososiota ei ole, vaan tulokset ovat sisällytettynä teoriataustan mukaisten teemojen alle.


Tästä gradusta kelpaisi ottaa mallia ja niin muuten otetaankin. Rakenne on väitöskirjamainen, eikä (ainakaan oman ohjaajan) suositusten mukainen, mutta teksti on erittäin sujuvaa ja hyvin jäsennettyä. Lisäksi aihe koskettaa omaa tutkimustyötä paljonkin ja siitä saa hyödyllisiä lähteitä. Teoriatausta on perusteellinen ja pohjautuu aiemmin tehtyyn ITL- tutkimukseen. Teoriasta nousee neljä koko työtä jäsentävää teemaa: 1) kasvatustieteellinen taustateoria, opettajuuden vaatimukset 2) luokkahuonetasolla, 3) koulutasolla ja 4) kansallisella tasolla. Näistä teemoista johdetaan tutkimuksen luvut ja tutkimuskysymys: “Millaisia vaatimuksia ja edellytyksiä innovatiivinen opettaminen ja oppiminen asettavat opettajalle systeemisessä koulukontekstissa: luokkahuonetasolla, koulun tasolla sekä kansallisessa kontekstissa?”


Voi jo sanoa, että oma gradu tulee olemaan huomattavasti vaatimattomampi. Taisteluparillamme on hyvä aihe, mutta edellytyksiä näin kattavalle aiheen käsittelylle ei ole olemassa. Pikemminkin gradua tehtäessä, aloittelevana tutkijana, tärkeää on keskittyä aiheeseen omasta näkökulmasta ja rajata.


OKL:n gradut ovat naurattaneet ihmisiä valtamediaa myöten ja opiskelijatkin ovat kuulleet puhetta, että joskus saattaa huonompikin työ päästä seulasta läpi. Jotkut painavat gradun pois alta, että pääsee töihin. Oma gradu liittyy kuitenkin vahvasti tulevaisuuden työhön, joten sen haluaa tehdä kunnolla. Lisäksi tutkimuksemme on vahvasti kytköksissä projektiin, joka kehittää välineitä nykypäivän haasteisiin vastaavaan opetukseen. Gradu on toki edellytys valmistumiselle, mutta on se myös kunnia-asia.

Minun tieni

papa once told me

Isäni sanoi joskus opintojen alkuvaiheessa: "Poikani, älä jätä rästihommia. Minulle niitä jäi ja niistä aiheutuu hitonmoinen määrä ylimääräistä stressiä." Noita jylhiä ja yleviä sanoja voin toistella omille ohjattaville tulevaisuudessa. Olen huomannut isäni sanat tosiksi ja ihmettelen miksi omia vanhempia on niin vaikea uskoa. Syitä lienee monia.

Opettajankoulutuslaitoksen opinnot eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Tenttejä on suhteellisen vähän ja ryhmäkeskustelut muodostavat suuren osan monista kursseista. Usein tarvitsee olla omana itsenään, omien ajatusten kanssa aktiivinen ryhmätoiminnassa ja ammentaa sieltä kurssin lopputuotokseen. Reflektio on se, mihin kannustetaan ja ohjataan, mikä onkin nykyaikaisen kasvatus- ja opetusajattelun mukaista. Toisaalta niin, toisaalta näin, kuvaa hyvin monia loppupohdintoja ja ehkäpä koko kasvatustiedettä. Mistään ei lopulta voi sanoa mitää absoluuttista, koska se on aina kontekstisidonnaista ja näkökulmasta riippuvaista.

Helpollakin pääsee, jos on valmis alittamaan riman. Silti, tai ehkä juuri siksi, olen onnistunut kasaamaan itselleni kasan rästihommia. Useimmat ovat varsin helposti tehtäviä, melkeinpä pikkujuttuja. Silti niitä on vaikea saada tehtyä. Tässä suhteessa en ymmärrä itseäni.

Gradun tullessa ajankohtaiseksi syntyi vakaa päätös, ettei tämä jää mañana-hommiksi mañana-hommien sekaan. Tämä muuten hoidetaan kunnolla. On hienoa, että minunlaisteni ihmisen, jolla on taipumus järjestää itselleen länsimaisen ihmisen ongelmia, työskentelyyn saa tämän kurssin kaltaista tukea.

Viime aikoina elämään on ilmaantunut ihan oikeitakin ongelmia. Niistä esimerkki on kärjistyneet selkävaivat. Viimeiset puolisen vuotta on mennyt voivotellessa, kun ei mitään pysty tekemään. Fyysiset vaivat alkavat nopeasti jäytämään myös henkisellä tasolla. Liikkumattomuus ahdistaa jo sinällään, mutta se, ettei pysty tekemään arkisia juttuja, tuo muutenkin stressaavaan aikakauteen aivan oman lisämausteensa.

Suomalainen terveydenhoito kuitenkin riensi apuun ja nuori mies pääsi leikkaukseen eläkeläisjonon ohi. Leikkaus ei kuitenkaan tarkoita, että mies tuli kuntoon. Gradupäiväkirjasta tuli vuodenvaihteen jälkeen gradu- ja kuntoutuspäiväkirja. Nyt on tullut mietittyä junnuaikojen puntinnostoa, kun koutsi kertoi, miksi oikea nostotekniikka on tärkeä: "Ette pojat haluu olla tälläsiä könkkäukkoja kolmevitosena" tai kun aikuiset sanoivat, miten pitäisi istua: "kohta on siullakin väärä selkä". Tulevana opettajana ja opiskelijana koin arvokkaan opetuksen: Asioita ei opi, jos joku sen sinulle kertoo, vaan kun sen kokee. Jos sitä isukkia nyt seuraavalla kerralla uskoisi.

Käsitykseni filosofian graduista

Tarkastelen Ossi Heinosen filosofian alalta tekemää gradua ”Kasvatus filosofiaan” - Tutkielma Matthew Lippmanin pedagogisesta ajattelusta" ja kirjoitan lukemiseni aikana syntyneistä ajatuksista. Mukana ovat myös yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan graduohje ja arviointiperusteet sekä ajatukseni omasta gradustani.

Aluksi muutama ajatukseni filosofian alan graduista yleensä. Ymmärtääkseni filosofian graduissa yleinen piirre verrattuna monien muiden alojen graduihin on havaintoaineiston puute. Gradu ei rakennu havaintoaineistosta, eli esimerkiksi kyselyn kautta saadusta vastauksista, ja taustakirjallisuudesta. Sen sijaan se on tutkimusta tarkasteltavan tekstin ja tätä kommentoivien tekstien välillä, mutta ilman että näitä erityisen tutkimuksellisesti tarkasteltaisiin. Tarkastelu kohdistuu ymmärtääkseni enemmin kirjoitusten sisältämiin ajatuksiin, ei konkreettisesti siihen mitä tekstissä lukee. Toinen erityispiirre on tutkimusasetelman eläminen koko tutkimuksen ajan. Eli (kuulemma) filosofian graduissa ei ole tapana tehdä kovin tarkkaa tutkimussuunnitelmaa työn alussa, vaan suunnitelma, työn luonne ja sisältö elävät koko työn teon ajan. Lopussa sitten nähdään mitä tuli valmiiksi. Tämä tekee työn hallinnasta vaikeaa ja toisaalta voikin kysyä onko tällainen näkökulma hyvä. Onko kyse vain siitä, että filosofian piirissä ei haluta mukavuussyistä tehdä tarkkaa tutkimussuunnitelmaa ja perustellaan tämä tutkimusalan erityisyydellä. Vai olisiko syytä ottaa lakki kouraan ja kiltisti tehdä tutkimussuunnitelma, laatia menetelmä ja pyrkiä noudattamaan sitä?

Mennään sitten Heinosen Ossin graduun. Tutkimusongelmana työssä on "pyrkiä hahmottamaan tietynlaista yleiskuvaa lasten filosofoinnin ja koulutuksen välisestä teemasta, lähestymällä aihetta Lippmanin ajattelun pohjalta vahvemmin käytännön pedagogiseen tasoon kytkettynä". Itseäni, ajatellen omaa graduani, tässä askarruttaa se, että milloin yleiskuvaa on riittävästi hahmotettu, mitä yleiskuva on? Mitä minulla paperilla tulee olla, jotta olen yleiskuvan hahmottanut? Siten mielestäni tässä heijastuu filosofian tutkimuksen hankaluus, se että tutkimus on vain läjä tekstiä ja jossain vaiheessa on ajateltava, että se on valmis. Työssä Heinonen kuvaa Lippmanin käsitystä lapsista ja filosofiasta sekä näiden välisestä suhteesta. Tarkastelu tapahtuu lukemalla Lippmanin ajatuksia (tämä ei kirjaimellisesti) ja vertaamalla näitä toisiin filosofisiin ajattelijoihin. Näiden välille Heinonen siten muodostaa yhteyksiä, esim. kirjoittamalla"Lippmanin mukaan.. ..joka muistuttaa Habermasin teoriaa..". Tässä ilmeisesti Heinonen on se, joka "uskaltaa" tehdä tämän rinnastuksen. Uskallanko minä yhtälailla väittää, että omassa työssäni Hayek muistuttaa Kantia, vai tuleeko tähän hakea jotakin vahvistusta? Mikä riittää yhtäläisyydeksi?

Toisaalta kysymykseksi jää, mikä on se ajattelijoiden joukko, jota tulee verrata tarkasteltavana olevaan tekstiin. Riittääkö se, että on joitakin, vai pitääkö noiden olla tiettyjä? Miksi lainattavat lähteet ovat juuri nämä? Ovatko nämä juuri ne oleelliset, joita työssä ilman muuta pitääkin lainata? Onko siten omassa työssäni joitakin ilmiselviä lähteitä, joita minun tulee lainata, jotta työni osoittaisi minun olevan perehtynyt riittävästi omaan alaani. Mistä tiedän nämä, vai olisiko nämä pitänyt opiskella silloin kun "(opiskelu)vuodet vain hujahtivat".

Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat? Ajattelenko nyt Heinosen valitseman filosofian osa-alueen, kasvatusfilosofian ja Lippmanin edustaman suuntauksen, jonka itse ymmärrän "ei-perinteisenä, oppijan, ei vain vastaanottajana kokevana suuntauksena" (en osaa tätä nimetä) - siis oletanko näiden olevan tutkimuksen teoreettisiä lähtökohtia.  Siten teoreettiset lähtökohdat olisivat sama asia kuin työn aineisto, joka käsittelee samaa asiaa. Vai oletanko niitä olevan tutkimusmenetelmien, joita ovat Heinosen työssä ymmärtääkseni olleet (näitä hän ei luultavasti työssä mainitse, koska tämä ei yleensä ole ollut tapana. en tätä jaksanut varmistaa) lukeminen, ajattelu, keskustelu ja kirjoittaminen, siis näiden varmuuden ja oikeellisuuden perustelu. Eli sitä, että lukiessaan hän voi luottaa lukemansa tekstin olevan sitä, mitä hän ymmärtää sen olevan (eikä esim. Descartesin pahan demonin riivaamaa), graduohjaajansa puheen tarkoittavan sitä, mitä se tarkoittaa tai luultavasti tietokoneella kirjoittamansa teksin olevan myös sitä mitä sen tulisi olla. Tulisiko siten Heinosen työssä määritellä se, millä perusteilla hän olettaa Lippmanin kirjoittaneen todella niin kuin hänen kirjansa näyttää jne. Tällaista ei Heinonen työssä tee, eikä siinä mielestäni mitään järkeä olisikaan. Siten tuntuisi, että tutkimusmenetelmien selittäminen ei filosofian gradujen kohdalla ole erityisen mielekästä.

Tiedekuntani sivuilta löysin graduohjeet, jotka tosin olivat yhteiset koko yhteiskuntatieteellisen tiedenkunnan kanssa. Tästä seuraa se ongelma, että ne eivät sovi yhteen filosofian gradujen kanssa, koska mm. tutkimuksen muoto selitettiin metodin ja aineiston tarkastelun kautta. Metodin selittäminen ei kuitenkaan ole tapana filosofian gradujen (eikä yleensä muunkaan filosofisen tutkimuksen kohdalla) vaan se sopii enemmän muun yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksen osalle. Siten tiedekunnan graduohje antaa lähinnä apua vain puhtaiden muotoseikkojen, kuten rivivälin ja fontin asettamisessa oikeaksi.

Tiedekuntani gradujen arviointiasteikko puolestaan toi minulle toivoa. Tavoittelemani arvosana, 1, on arvosteluasteikon osalta lähes kaikilta osilta puutteellinen. Kysymys onkin, mikä on ero puutteellisen ja olemattoman välillä? Mitä työltä vaaditaan, jotta se olisi - kuten asteikosta voi katsoa - edes suppea ja jäsentelemätön, heikosti käsitelty ja huonosti valittu, epäedustava ja hajanainen, pintapuolinen ja referoiva, puutteellinena lisäksi kielellisesti viimeistelemätön. Tätä minun työni tällä hetkellä mielestäni on. Onko siis minulla gradu jo olemassa? Eivät nämä ainakaan mahdottomilta vaikuta saavuttaa..

p.s. Tämä nyt vähän jäi tällaiseksi päänaukomiseksi, enkä Heinosen gradua käsitellyt loppuun, mutta toivottavasti kirjoitus kuvastaa sitä, millainen käsitys minulla oman alani graduista ja niiden erityispiirteistä on.