Tutkimustehtävän esittely ja sen perustelu on riittävä kolmosen työhön. En tiedä tarkkaan mitä arviointikriteereissä pidetään riittävänä, mutta neloseen tarvittaisiin jo haastavuutta. Heti aloin kyseenalaistaa omaa tutkimustani. Onko minulla rahkeita neloseen alkuunkaan. Työn tavoitteet on kuvattu kyllin selkeästi. Kuulostaa melkein, että jos tutkimuksen tekee huolella, mutta se ei ole haastava muuten, saa automaattisesti kolmosen... Samaa pohditaan myös tutkimusongelman kohdalla. Nelosen ja kolmosen välillä ratkaisee melkein ainoastaan haastavuus. Tietty oman haasteensa tuo sanojen "hyvin" ja "erittäin hyvin" käyttö. Tutkimusasetelman tulisi olla hyvin selkeä ja johdonmukainen kiitettävään.
Teoreettisen viitekehyksen rajaaminen tuntuu tällä hetkellä suurimmalta ongelmalta. Kolmoseen riittää tutkimusta hyvin tukevaa teroriaa ja alan keskeisten teorioiden hallintaa. Alan kokea entistä enemmän, että työni jää kilpailuksi kolmosen ja nelosen välille... Vitosesta lienee turha unelmoidakaan... Mistä saisi lisää itseluottamusta?
Aineiston keruun kohdalla tunnen, että olen tähän mennessä kaikkein vahvimmillani. Se onkin konkreettisin puoli tutkimuksessani. Tutkimustulosten esittely tarvitsee neloseen paljon perusteluja. Kolmoseen riittää hyväkin pohdinta. Täytyy muistaa lukea arviointiperusteita tiuhaan gradua kirjoittaessa.
Humanistinen tiedekunta näköjään painottaa tarkkaan myös kieliasua. Siihen ainakin haluan panostaa täysillä. :D Graduni ottaa myös joitain taikun suomia taiteellisia vapauksia. Huomasin myös, että humanistit haluavat opiskelijat äkkiä ulos, sillä 1.1.2014 jälkeen aloitetuissa graduissa arvioidaan myös ajankäyttöä... klunks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti